Reissusähläystä

Monet tutut ovat viime aikoina kyselleet että josko reissuun lähtö jo jännittäisi jollain tavalla. Vastaus tähän kysymykseen on kielteinen, sillä vaikka kieltämättä välillä alkaa jo tuntumaan siltä, että kohta mennään, niin silti matka ei varsinaisesti jännitä. Itse asiassa tällä hetkellä on niin paljon tekemistä, muun muassa suuren mustan kirjoittelua, että matkaa ei ole edes ehtinyt liikaa miettimään. Ja toisaalta kun on jo kerran ollut vaihdossa niin tietää, että maailmalla pärjää, eikä siitä syystä jaksa suuremmin stressata. Dippatyön viikkopalaverissa oli hauska tilanne kun ohjaava proffa kysyi että jokos sitä on sitte asunnot sun muut katsottu valmiiksi. No, totesin vaan että, eipä oo vaan hommataan sitten paikan päältä. Asiastahan alko sitten hirvee ihmettely että oot kyllä melkosen rennolla asenteella menossa. Ja jälleen kerran totesin tähän, että reissuun voi lähteä joko stressaamalla kaikesta mahdollisesta tai sitten vaan lähtemällä, sillä loppujen lopuksi ainoat välttämättömät asiat ovat rinkka selkään, passi käteen ja tukku rahaa tai luottokortti mukaan. Näistäkin kolmesta rinkka jää todennäköisesti viimeistään Charles de Gaullelle ranskalaisten toimivien systeemien seurauksena. Mainittakoon nyt muuten vielä että ohjaava proffa käytti termiä ”reisimajoitus” kampuksella, sehän kuulostaisi hyvältä!

Tiesitkö että (9): Tiedän että JA sanalla ei saisi aloittaa lausetta mutta koska kyseessä on blogi eikä äidinkielen aine niin asialla ei kaiketi ole niin suurta merkitystä. Tätä aihetta tullaan varmaankin vielä joskus käsittelemään tarkemmin vatoslocos @ äidinkielentunti spesiaalissa. Palautettahan saa toki asiasta antaa, mikäli kieliasu aiheuttaa mielipahaa.

Varsinainen tiesitkö että: liittyy jollain tavalla tämän päiväiseen vierailuun chilen suurlähetystössä, mutta koska olen vielä junassa niin päivitän sen myöhemmin.

Sitten varsinaiseen asiaan eli matkajärjestelyihin. Tänään oli tarkoitus ja on edelleenkin tavoitteena hakea viisumi chilen suurlähetystöstä, sikäli mikäli ovet aukenevat vielä sulkemisajan jälkeenkin. Tai sitten ensimmäisen junayhteyden missaaminen koituu kohtaloksi. Viisumin jälkeen paketti alkaakin sitten olla kasassa. Ainoastaan hostelli pitäisi vielä varata muutamaksi ensimmäiseksi yöksi valparaisosta. Paikallinen kv-toimistokin kyseli että koska ollaan tulossa ja myös molemmat saivat mailia tutoreilta. Niinhän siinäkin sitten kävi että Niko sai señoritan ja Ollille arvontakone arpoi tutoriksi chileläisen kyntäjän. No näillä mennään.

Mitäs muuta… Jos joku lappeenrantalainen haluaa ostaa huonekaluja niin myynnissä olisi muun muassa kaksi sohvaa, joista toinen on todellinen herkkupala, rakkaan länsinaapurimme kenties suurimman menestystarinan Ingvar Kamprad aikoinaan perustaman huonekaluliikkeen design osaston todennäköisesti pikkujoulujen jatkoilla koristelema kirkkaan punainen ja kesäisin kukkakuosein varustettu vuodesohva. Kuvia maililla asiasta kiinnostuneille! Pieni varaus vielä että mikäli Fräulein Naakka haluaa sohvan omakseen niin ehkäpä se voidaan varastoida lappeen Rannalle.

Nyt alkaa menemään jo niin puutaheinää linjalle että taidanpa siirtyä ravintolavaunuun… Adios!

-O

…tiesitkö, että jatkuu: Jeps, nyt tiedetään sekin että viisumia ei tietenkään tehdä valmiiksi odottamaan, vaan suurlähetystössä pitää käydä kertomassa samat tiedot mitkä olivat jo hakupapereissa ja tämän lisäksi viisumin hakijan sormenjäljet otetaan talteen. Tämän jälkeen viisumi tehdään jo ensi maanantaiksi valmiiksi, jos luoja suo, tietokone toimii  jne jne eli vamos a ver… Muuten suurlähetystössä oli rennon asiallinen meininki.