Selviydyttyämme ranskalaisesta vittuilusta, lentelimme Atlantin yli noin neljätoista tuntia. Lentomatkalta ei paljon muuta mainittavaa ole, kuin että naapuripenkissä matkustanut japsituristi pääsi aika vähällä, kun alkoholitarjoilu ei oikein pelannut. Juhan mainitsemaa titi-pulloa kieltämättä hieman kaivattiin. Mutta tajoilun puutteen takia tulikin nukuttua aika paljon eli ehkä hyvä näin.
Santiagoon saavuimme klo 09.24 paikallista aikaa ja ensimmäisenä ohjelmassa oli paperihommia tympeiden mutta lyhytsanaisten tullimiesten kanssa. Tullisetä lätki papereihin leimoja ja antoi osan taikaisin ja homma oli sillä selvä. Tämän jälkeen suuntailimme noutamaan matkatavaroita, jotka yllätykseksemme löysimme ihan oikeasta paikasta. Matkatavarat läpivalaistiin ja tässäkään kohtaa emme kohdanneet isompia ongelmia. Suomesta tuliaisiksi ostetut viinat tulivat turvallisesti maahan. Lentokentällä järjestelimme hiukan matkatavatoitamme, ja suuntailimme nostamaan massia päivän koitoksia varten. Arvelimme että 50 tonnia mieheen riittänee. Kentällä oli tuhoton määrä virallisia ja epävirallisia taksikuskeja, joita ei oikeastaan voi toisistaaan erottaa. Valitsemamme taksikuskin kohdalla epäilykset heräsivät, kun auto ei ollut normipaikoitusalueella vaan piti erikseen soittaa ovelle. Tämän lisäksi eräs toinen taksikuski osoitti elekielellä, että tarkkana tämän miehen kanssa. Kiitimme siis kauniisti palveluksista ja suuntasimme kohti bussipysäkkiä. Bussimatka keskustaan maksoi molemmilta yhteensä neljä euroa. Tämän jälkeen nautiskelimme kymppitonnin aamupalan. Tämä siis paikallisessa valuutassa. Hieman on hakusessa kaikki hinnat, mutta kaipa ne tästä opitaan (1 € ~ n. 777 pesoa). Nyt istumme linja-autossa matkalla kohti Valparaisoa. Perille päästyämme suuntamme hostelliin ja testaamme tuleeko suihkusta lämmintä vettä. Hieman on paskainen olo kun on yli vuorokauden matkustanut ja on niin kuuma, että Ollinkin piti vaihtaa farkut shortseihin.
Hasta proxima!!!
Kommentit