Maanantaina alkoi arkinen aherrus.  Komppaniassa kajahti herätys kello 0730 ja tästä tarkasti laaditun työnjaon seurauksena toinen taistelijoista singahti suihkuun toisen ryhtyessä aamukorvikkeen valmistukseen. Kello 0815 taistelijat nousivat henkilönkuljetusajoneuvoon kasarmin edessä. Ajoneuvo oli lastattu asiaankuuluvan täyteen, eli seuraavalla pysäkillä ovi ei enää mahtunut kunnolla aukeamaan. Kello 0850 istuimme jo koulun juhlasalissa odottelemassa kello 0900 alkavaa tervetuliaistilaisuutta. Kello 0915 istuimme vieläkin odottamassa kello 0900 alkavaa tervetuliaistilaisuutta. Noin kello 0920 tervetuliaistilaisuus sitten pääsi vauhtiin ja kuulemma suuri osa porukasta puuttui edelleen. Paikallisen kv-toimiston päämamma esitteli koulua, chileläista kulttuuria, varoitteli ryöväreistä ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Ihan mukava tilaisuus, joskin tarjoilu oli vähän heikkoa. Puheen jälkeen kaikille muille, paitsi espanjaa äidinkielenään puhuville pidettiin espanjan kielen tasokoe, joka oli helpohko ja josta varmaan melko heikon tuloksen tulemme saamaan. Tämän jälkeen tutustuimme kv-fuksipalleroryhmiimme ja tutoreihimme. Ollin ryhmän koko jengi on Euroopasta (saksalainen, tanskalainen, espanjatar sekä pari ranskista) ja Nikon ryhmässä suurin osa on Etelä-Amerikasta (saksatar, pari meksikolaista ja pari ecuadorilaista). Ollin ryhmä teki kampuksella melko kattavan kierroksen tutorin johdolla ja tämän jälkeen ohjelmassa oli lounas lähikuppilassa. Nikon tutori poistui punttisalin esiteltyään luennolle ja tämän jälkeen ohjelmassa oli fuksiryhmän kaffehetki koulun casinolla (kaffila). Tämän jälkeen ensimmäinen koulupäivä olikin taputeltu ja oli aika suunnata kämpille elpymään ja arpomaan valittavia kursseja. Kurssien valintaa vaikeuttaa se, ettei valikoimasta oikeastaan ota pirukaan selvää ja aikataulut ovat lähteestä riippuen erilaisia. Jonkinlainen skaala kursseja on kuitenkin saatu lotottua ja lähiaikoina sitten kuullaan onko valinnat täysin persiillään. Kuten valinnat osoittavat, mukana on myös hieman poikkitaiteellisia eiku -tieteellisiä ramoksia (=kursseja).

Ollin kurssit:

Historia chilena contemporanea

Español como lengua extranjera

Electronico industrial

Electronica B

Ingles avanzado

      Varasijoilla: Laboratoria de redes de computadores, Teoria del cine

Nikon kurssit

      Historia chilena contemporanea

      Español como lengua extranjera

      Econometría

      Gestion estrategica

      Politica economica

Täällä siis meinataan ihan oikeasti opiskellakin, vaikka kaikki tietenkin luulivat toista. Tietenkään emme sille mitään voi jos, kielimuuri, kulttuurishokki, jetlaaki ja koti-ikävä kasvavat niin suuriksi, että opiskelusta ei kerta kaikkiaan tule mitään.

Universidad Federico Santa Marian päärakennus

Yliopiston pihalta otettu kuva paikallisesta skinnarilasta.

Fysiikan osaston vanha perinnetykki jolla ammutaan aina merkkilaukaus uuden opiskeluvuoden kunniaksi.

Tiistaina olikin sitten aika tutustua paikalliseen byrokratiaan. Ensin suuntailimme omissa fuksiryhmissämme ”tutkivan” poliisin (Policia de investigacion) pakeille rekisteröimään viisumit. Tämä kävi melko sujuvasti, ilman jonoja ja turhaa oogaamista (tarkottaa jotakuinkin samaa kuin arpominen). Viisumien rekisteröinti maksoi 800 pesoa. Rekkaritoimistosta siirryimme johonkin virastoon hakemaan paikallista henkilökorttia. Ja tässä kohtaa alkoi hauskuus. Jonotusaika oli noin kaksi ja puoli tuntia. Onneksi koko aikaa ei pitänyt odottaa virastolla, vaan jonotuslaput mukana poistuimme kaupungille muun muassa katsomaan prinssi Carloksen vierailua Valparaisoon. Kysymykseen ”mikäs jeppe tämä Carlos on?” vastauksena oli, että Espanjan prinssi.

Odottelun jälkeen Nikon henkilökortin hakuprosessi nytkähti sujuvasti eteenpäin 4050 peson ja sormenjälkien jäätyä arvon byrokraattien huomaan. Toisin kävi Ollilla. Säätö alkoi sillä, että tuntien odottelun jälkeen, 5 min ennen omaa vuoroa huomattiin että kopiot yksistä papereista puuttuvat. No ei muuta ku juosten kopioliikkeeseen ja sitten takaisin. No tällä välillä meidän vuorot olivatkin sitten menneet osittain jo ohi. Tutori neuvotteli kuitenkin hetken aikaa virastotätien kanssa ja lopputuloksena saimme hoitaa asiat ennen seuraavana vuorossa olevia. (Tässä vaiheessa tietenkin sellasella vuoronumeronäytöllä oli jo vuoro E-42 ja jollain paikallisella kyseinen lappu kädessä. Melkoista ihmettelyä se sitten aiheuttikin kun kaveri huusi että nyt on mun vuoro ku näytöllä on oikee numero ja sitten virastomamma huutaa takasin että oikee lappu juu mut ei o sun vuoro! huuto jatku tietenkin muutaman minuutin ajan)

Varsinainen hauskuus alkoi kuitenkin vasta viraston tiskillä. Selvisi, että ekan viraston poliisisetä oli laskenut viisumin keston väärin (eli paperissa oli siis väärä päättymispäivä tyyliin +/- 1 tai kaksi päivää) ja tämä saattaa aiheuttaa sekaannusta jos jokin tietojärjestelmä Santiagossa ei toimi tai toimii. Tai voi olla ettei aiheutakaan. Ollin paperit siis kuitenkin käytiin läpi ja sormenjäljet laitettiin rekisteriin. Voi olla, että kaikki on kunnossa. Ehkä… Muilla ryhmän jäsenillä kävi vielä huonommin. Saksalainen Hannes käännytettiin heti takaisin ja näin kävi myös ranskiksille. Eli muu jengi hoitaa saman rumban uudestaan joku toinen päivä. Tässä yhteydessä lienee turhaa edes mainita, että virastot joiden välillä pitää juosta, sijaitsevat keskustan eri laidoilla.

Virastokinkereiden jälkeen päätimme käväistä supermercadossa hankkimassa vähän murua rinnan alle. Kaikki sujuikin melko mukavasti, mutta päivällisen (Pasta sin sabor) valmistukseen tarvittavia kananmunia ei löytynyt lainkaan. Eihän niitä tietenkään keskustan suurimmasta ruokakaupasta kuulukaan löytyä, vaan ne on haettava sadan metrin päässä sijaitsevasta lemmikkieläinten ruokakaupasta. Ja jos munia ei halua ostaa koko kennoa, niin ne saa kätevästi sanomalehteen pakattuna jolloin päivän kananmunatarpeen ylittävä määrä on helppo saada rikki ruokakaapin pohjalle.

El Principe Carlos

Tiesitkö, että (17): Chilessä vieraili tiistaina muuan El Príncipe Carlos, jota hätäisimmät ehkä saattaisivat meidät mukaan lukien luulla espanjan kuninkaalliseksi. Espanjan-kielinen nimi on kuitenkin vain hämäännös, sillä kyseessä olikin Englannin Prinssi Charles. Kyseinen kaveri on tällä hetkellä Walesin prinssi ja Britannian sekä yli tusinan kansainyhteisömaan kruununperijä.

Viimekertaisen viikon visan ainoasta (oikeasta?) vastauksesta lähtee yllätyspalkinto rekkamiehelle. Joten ilmoittelepas yhteystietojasi parhaaksi katsomallasi tavalla tänne suuntaan.

Vatos locos, siempre contigo!