Maidenin keikasta ja Mendozan reisusta on selvitty takaisin Valparaisoon ja on aika raportoida loppureisun tapahtumista...

Mendozassa majailimme Lagares -nimisessä hostellissa. Tämä mesta oli lyhyesti kuvattuna halpa, siisti ja toimiva. Ainoina miinuksina hostellin aamupalalla leivän ja voisarven päällystämiseen ei ollut tarjolla muuta kuin hilloa ja huoneen joten kuten toimiva ilmastointi tarjosi Ollille pienen flunssan. Lisäksi (ilmeisesti hostel world -sivuston ansiosta) kaikki muut asukit puhuivat äidinkielenään lontoota. Todella mukavaa porukkaa, mutta hostellilla ei paljoa espanjaa opiskeltu. Myös hostellin henkilökunta oli erittäin mukavaa ja heistä yksi oli viettänyt jonkin aikaa turun saaristossa ja kyseli et mikä on silakka espanjaksi, että osais kaupoista kysellä. Myös Kallen mätitahna ja joulutortut olivat jääneet kaverin mieleen.

Maanantai-iltana kävimme juurikin tämän suomessa vierailleen respan sedän neuvomassa raflassa syömässä. Isolla parilalla valmistettu entraña olikin melkoisen maukasta ja paikallista punaviiniäkään ei voi moittia. Hintataso tosin oli hieman korkea. Kaksi valtavaa pihviä, jaettu salaattilautanen, jaettun perunalautanen ja pullo hyvää viiniä aiheutti noin kahdenkymmenen euron loppulaskun. Ruokailun jälkeen painelimme lähestulkoon lyhintä reittiä hostellille nukkumaan. Hostellilla kuitenkin oli pari melko humalaista irkkumammaa (Sarah ja Norah), jotka olivat sitä mieltä, että Ollin ja sen mielikuvituskaverin olisi syytä lähteä niiden kanssa radalle. Sehän on sanomattakin selvää, että moisesta kunniasta emme voineet kieltäytyä ja neitien lähtiessä kuppilaan, lupasimme seurata yhden olutpullon tyhjennettyämme. Neitokaisten baarireissu jäi kuitenkin lyhyeen, kun heti hostellin nurkilla oli joku argentiinalainen veitsen avustamana ilmoittanut olevansa kameran tarpeessa. Neidit siis palasivat kyyneleet silmissä hostellille. Me päätimme kuitenkin lähteä ihan vähän vaan käymään parilla, joka totutusta poiketen tarkoittikin tällä kertaa sitä, että poikkesimme yhdelle ja palasimme hostellille nukkumaan.


Tiistaina lähdimme kaupungille kiertelemään ja ihmettelemään mitä näkemistä Mendozassa on. Kaupunki itsessään tarjosi pienen pettymyksen. Mendozan keskusta on aivan tavallinen turistikaupunki, jossa on pari sinällään ihan kivaa puistoa, mutta siihen se sitten jääkin. Aikamme kaupungilla andailtuamme kävimme Carrefourissa ostamassa iltapalatarpeita ja suuntasimme hostellille peseytymään ja valmistamaan päivällistä. Tiistai-illan vietimme hostellilla jutellen parin brittijampan ja kanukkipariskunnan kanssa lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Ulos emme jaksaneet lähteä mutta pääasia että maailmaa parannettiin taas hieman. Lopputuloksena todettiin että Suomi ja Kanada ovat hyvin lähellä toisiaan monessakin asiassa.

Turistikuva 1: Patsas

Turistikuva 2: Toinen patsas

Turistikuva 3: Kolmas  patsas ja eiköhän nämä ala jo piisaamaan.

Äideille terveisiä, että nyt ollaan keitetty perunoita.

Keskiviikkona päätimme lähteä pienelle viinitilakierrokselle. Turneen ensimmäinen etappi oli kuitenkin pieni licoreria elikkäs paikka missä tehdään ihan rehellistä viinaa. Maistiaisvaihtoehtoja oli runsaasti, mutta suomipojat eivät tietenkään voineet vastustaa muerta rusaa (venäläinen kuolema). Tämä paukku meinasi muuttua suomalaiseksi kuolemaksi. Oli meinaan aika väksysti maustettua tavaraa ja poltteli kurkussa aika napakasti. Olimme jo päättäneet, että tästä paikasta ei osteta mitään, mutta talon tarjonnasta löytyi ehdoton helmi ja niinpä puolen litran absinttipullo evakuoitiin matkaan... kun Ollilla kerran oli se flunssakin.

Tästä matkamme jatkui kahdelle viinitilalle, joissa tutustuimme viinin tekoprosessiin sekä tietenkin hieman makustelimme firmojen tuotteita. Viimeiseksi vierailimme oliiviöljyfirmassa, jossa myöskin katseltiin miten ko. tuotetta valmistetaan ja lopuksi vähän maistelimme firman tuotoksia. Oliiviöljyfirmassa opas muistutti moneen kertaan että Extra Virgen -laatu on parasta öljyä, mutta tämänhän kaikki jo tiesikin. Viiniturneen ja koko argentiinan reisun pohjanoteeraus oli kolmen buenos airesilaisen pikkurillipojan poskisuudelmat eron hetkellä. Hei vaan ja hyvästi, emme soittele jos tulemme käymään Buenos Airesissa. Yök!!

Viininmaistelua, mendozalaista naiskauneutta ja buenos airesilaista mieskauheutta.

Tästä sitä viiniä sitten tehdään. Kuvassa Malbec-rypälelaji, kierroksen tuloksena totesimme kuitenkin Cabernet Sauvignonin pyöremmän maun hivelevän paremmin makuhermoja.

Ja tässä tynnyrissä paikalliset neitsyet polkevat rypäleistä mehua viinin raaka-aineeksi. kuvassa myös tilan tuleva Dueño?

Viini saattaa myös kirvoittaa joitakin sanailemaan.

Osata juoda on osata elää.

Moni chileläinen on sanonut, että kun Andit ylitetään länteen päin, niin vastassa on maailman kauneimmat naiset. Pikaisen katsastuksen jälkeen tämä toteamus voidaan ainakin toistaiseksi vahvistaa, sillä Mendozan kaduilla suorastaan parvehti todella kauniita neitokaisia ja esimerkiksi nimimerkki Rekkamiehelle pieni vinkki, että jos vierailet Argentiinassa niin kannattaa varautua pelihousujen repeämiseen jo etukäteen. Pariin kertaan oli lähellä ettei kävelty auton alle tai muuten vain törmäilty kun maisemat hieman poikkesivat skinnarilankadun vastaavista.

Keskiviikoiltana oli aika hyvästellä argentiinalainen liha ja suunnata kohti Valparaisoa. Tällä kertaa valitsimme matkustusvälineeksi vähän isomman bussin ja matka sujuikin melkoisen mukavasti. Chileen tultaessa on aina edessä vähän paperinpyörittelyä, koska paikallisille sinivuokoille pitää ilmoittaa olinpaikka ynnä muuta turhaa tietoa. Lisäksi pitää todistaa, että ei tuo maahan elintarvikkeita ja tullimiehille pitää vielä kirjallisesti kertoa rajanylityspaikka. Uskoisimme esimerkiksi suomalaisen tullimiehen tietävän, millä rajanylityspaikalla työskentelee.  Rajanylitys kuitenkin sujui ilman ongelmia. Tosin yksi chileläinen tullimies teki itselleen melkoisen karhunpalveluksen valitessaan Nikon rinkan tutkimuskohteeksi. Miestä kyllä varoitettiin, että rinkan alaosassa oli vain pahanhajuiset kengät ja likaisia alusvaatteita. Varoituksista huolimatta päällimmäisenä olleet hattivattibokserit aiheuttivat ihan näkemisen arvoisen ilmeen ja rinkan tutkiminen jäi melko pintapuoliseksi. Valparaisoon saavuimme noin puoli viiden aikaan aamulla ja matkaseurana ollu irkkumamma oli aika paniikissa, kun hänellä ei ollut paikkaa mihin mennä keskellä yötä. Päätimme sitten auttaa miestä mäessä ja sanoimme, että voi tulla meille siksi aikaa että pääsee hostellille. Bussiasemalta menimme kämpille collectivolla ja melko pian oli kaikilta taju  pois.

Aiemmista virheistä oppineina varustauduimme bussimatkaan titi-pullolla, tai tässä tapauksessa tölkillä.

Tiesitkö, että(22): Mendozan kaupunki on perustettu vuonna 1561. Samana vuonna on tapahtunut myös muita historiallisia tapahtumia. Vuonna 1561 Madridista tuli Espanjan pääkaupunki, hurrit valtasivat Liivinmaan, filosofi Francis Bacon syntyi ja Rautalammin suurpitäjä itsenäistyi Sysmästä.

Torstaiaamun ratoksi Niko oli saanut kirjeen siitä firmasta, mistä haettiin paikallisia henkkareita. Olivat onnistuneet ryssimään valokuvan ottamisen ja nyt siis tähän byrokratiahelvettiin pitää tehdä uusi reisu. Perkeleen konttorirotat!
Niin joo, nyt meillä on muuten olohuonekin täällä kun väliaikainen asukas Diego muutti pois. Huone on tosin vielä kalustamatta mutta lauantaina kuulemma mennään ostamaan sinne jotain huonekaluja, ehkä…

-VL-

p.s. Blogia saa edelleen kommentoida ja myös kuulumisia Suomesta voi kirjoitella!