Perjantai-iltana suuntailimme Mascara-nimiseen yökerhoon melko isolla porukalla. Ensimmäiset juomat saatuamme suuntasimme paikan tanssisaliin, jossa näytettiin kahdella isolla kankaalla tuntemattomimpia kasarihittejä. Vaihturiporukka + kohtuuhintainen olut + huono musiikki = jäätäviä tanssiliikkeitä + paljon naurua. Hauskaa siis oli, vaikka musiikki oli koko porukan mielestä melkoisen huonoa. Mascaran jälkeen poikkesimme luonnollisesti haukkaamassa hiukan iltapalaa. Myöhäisen lounaan jälkeen Olli kera tanskalaisen Martinin ja intialaisen hermannin menivät vielä keskustelemaan Euroopan sotahistoriasta ja Suomen koulujärjestelmästä Jaimen omistamaan Gato en la ventana -kuppilaan. Tässä kohdin Niko totesi oman sängyn houkuttelevimmaksi vaihtoehdoksi ja vetäytyi kohti kotia.

Vamos a mi casa para ler poemas de Pablo Neruda

Lauantai-aamuna herätys oli noin kello kaksitoista, koska meidän piti lähteä suureen jalkapallo-otteluun. Ottelu pelattiin Viña del Marissa, eikä ihan millä tahansa nurmikentällä vaan Marcelo Salaksen nimeä kantavalla urheilukeskuksella. Fudista pelattiin Eurooppa vastaan Chile periaatteella, joskin Euroopan tähtisikermä sai vahvistuksekseen yhden chileläisen. Tunnin verran pelailimme kansainvälistä huippujalkapalloa ja ottelun arvioitu lopputulos on 5-5. Pelien jälkeen ranskalainen Sylvain kutsui koko porukan luokseen ikään kuin ”minitupareihin”. Sylvainin kämppä on aika lähellä yliopistoa isossa kerrostalossa ja on todella moderni yleiseen kämppien tasoon verrattuna. Parasta tässä kämpässä kuitenkin oli 21 kerroksisen talon kattoterassi, jolta avautui todella upea näkymä yli öisen Valparaison. Valitettavasti nämä kuvat eivät pääse lähellekään sitä, miltä cerrojen valaistut kadut ja yöllä näyttivät. Sylvainin luota lähdimme kohti keskustaa. Muiden suunnatessa La Sala -nimiseen yökerhoon, me suomalaiset päätimme poiketa ”Gatossa”, niin kuin Jaimen baaria leikkisästi kutsutaan, ja viettää rauhallisemman illan. Gatossa oli tarjolla elävää musiikkia ja myöhemmin selvisi, että sinne oli joku sisäänpääsymaksukin. Meitä ovimikko vain kätteli ja päästiin suoraan sisään. Elämän pieniä iloja... Angela liittyi seurueeseen tullessaan jostain kavereidensa konsertista toisessa  baarissa. Kello kahden nurkissa päätimme, että on aika siirtyä nukuksimaan, vaikka Monica olikin kovasti eri mieltä. Pidimme kuitenkin päätöksemme, maksoimme laskun ja poistuimme. Ovella tuli vastaan neljän hengen joukkio ja alkoivat kyselemään mistä päin ollaan tultu ja mitä touhutaan. Jotenkin siinä juttelussa tuli ilmi, että he olivat Santiagosta tulleet käymään Valparaisossa ja kun sanoimme, että ollaan tulossa katsomaan Maidenia niin Rodrigohan sanoi heti, että hänen luokseen pääsee yöksi. Taidetaan kuitenkin mennä johonkin hostelliin, koska ryöstöraiskaus ei nyt aivan kauheasti kiinnosta.

Tiesitkö, että (19): Marcelo Salas on chileläinen, vuoden 1974 jouluaattona syntynyt, jalkapalloilija. Vuoden 1998 jalkapallon MM-kisoissa Salas oli Etelä-Amerikan paras maalintekijä yhdessä maanmiehensä Ivan Zamoranon kanssa. Salas lopetti pelaajauransa vuoden 2008 marraskuussa.

Öinen Valparaiso

Sunnuntaina puolilta päivin lähdimme Sylvainin, Martinin sekä saksalaisten Andren ja Hanneksen kanssa kohti Laguna Verde -nimistä kylää, jossa kuulemma on siisti ranta. Ja toden totta kyseinen mesta oli näkemisen arvoinen. Ensinnäkin kylä sijaitsi pienten vuorten ympäröimässä laaksossa ja vuorten päältä näkymät olivat todella hienoja. Tämän lisäksi oli aika mielenkiintoista nähdä kylä, jossa ei esimerkiksi ole asfalttiteitä vaan pelkkää hiekkatietä. Myös vuorten välissä sijaitseva playa oli ihan siisti. Melko pian rannalle saapumisen jälkeen Olli huomasi jalassaan pienen pintahaavan ja pienen arpomisen jälkeen päätimme lähteä haavan puhdistukseen, jos ei terkkarilla niin sitten viinakaupasta ostettavilla desinfiointiaineilla. Jonkin näköinen terveyskeskus löytyi ja hoitaja alkoi puhdistamaan Ollin haavaa koko ajan kysellen paljon kysymyksiä siitä, miten haava oli tullut. Kun emme osanneet mitään sanoa, hoitaja kertoi syyn kyselyynsä. Hän sanoi, että on mahdollista että haava olisi hämähäkin tai jonkin, jota vispaksi kutsutaan, puremasta. Koska emme osanneet oikein haavasta mitään kommentoida, hoitaja käski vaan seurata, että jos jalka alkaa paisumaan tai haava punoittamaan, niin sitten kiireellä takasin. Haava ei kuitenkaan osoittanut mitään ärtymisen merkkejä eli todennäköisesti Skinnarilan David Hasselhoff onnistui raapaisemaan jalkansa kiveen mereen juostessaan. Rantaretken jälkeen palailimme kaupan kautta kämpille tekemään pientä välipurtavaa ennen kuin Olli lähtee espanjalaisen Zusannan päivälliskutsuille. Toiset lähtevät päivälliselle espanjalaismammojen kanssa ja toiset jäävät kämpille selvittämään kouluhommia ja kirjottamaan blogia... Ei mennyt banaaniviipaleet ihan tasan. (espanjalaisen aikataulun mukaisesti illallinen ei ollut ihan vielä katettu valmiiksi pöytään, vaan itse asiassa koko espanjan teami oli nukkumassa kun saavuimme paikalle.)

Laguna Verde

Laguna Verden hiekka- ynnä kalliorantaa

Pohjoisilla leveysasteilla erittäin harvoin tavattava rantakissa. Kohteen arasta luonteesta johtuen kuva piti ottaa melko kaukaa. Otoksessa on myös havaittavissa rantakissoja jahtaavien rantakyntäjien jättämiä jalanjälkiä.

 

Maanantaina Ollilla alkoi elektroniikan luennot ja Niko valitsi päivän projektikseen espanjan kurssin materiaalien sekä ruokakorttien ostamisen. Pöperöä ei luonnollisestikaan makseta koulun ruokalassa, vaan lähes kaikesta koulun rahaliikenteestä vastaavalle kassalle. Täysin luonnollista on myös se, että kortteja ei voi ostaa pankkikortilla ja paikalliset opiskelijat ostavat kortteja yksi kerrallaan, jotta saisivat nauttia jonottamisen riemusta joka päivä. Homma on siis onnistuttu tekemään hankalaksi ynnä aikaa vieväksi samaan aikaan. No meidän onneksemme koulun lähellä on rafla, jossa päivän menu on samanhintainen kuin koulun ruokalassa. Kun tätä tosiasiaa peilaa vielä siihen faktaan, että koulun ruokalan pasta bolognese oli jopa vielä mauttomampaa kuin LTY:n Sodexholla, ei koulun ruokalassa varmaan tule turhan usein käytyä. Kuten Sodexholla, myös täällä on käytössä yleismauste, jolla ruokaan saadaan edes hieman makua. Tabascon sijasta täällä on yleensä tarjolla paikallista salsa picantea nimeltä Ají. Sopivan tulista ja vielä aika hyvän makuista mättöä. Toisaalta paikallisen ruokalan mammoja ei oo ainakaan vielä nähty paikallisissa yökerhoissa tarjoamassa juomaa taskumatista, eli tässäkin tapauksessa kotoinen Sodexho rakkaine työntekijöineen vie voiton.