Lauantaina törmäsimme kadulla ilmoitukseen, jossa haettiin matkaseuraa Santiagoon erään uraansa aloittelevan brittipoikabändin keikalle. No hevimmat blogin lukijat varmaankin kykenevät laskemaan, että 1+1= 2 lippua Iron Maidenin keikalle! Kyseinen konsertti on sunnuntaina 22.3. joten pari viikkoa on aikaa taitella heavy-haarukoita ja kertailla yhtyeen tuotantoa. Tähän retkeen varmaankin liitämme myös pienen tutustumisen Santiagoon. Eli todennäköisesti menemme sinne jo perjantaina ja palailemme sitten maanantaina takaisin Valpoon. Entradat eivät olleen kovin halpoja (noin 35€/nahkakuula), mutta päätimme, että Brucen ja kumppaneiden näkeminen Etelä-Amerikassa on sen arvoista. \m/

 Iron Maiden @ Club Hipico de Santiago 22.3.2009

Tiesitkö, että (16): Iron Maidenin ehkä kaikkein tunnetuin kappale on otsikossa mainittu Fear of the Dark, joka julkaistiin singlenä vuonna 1993. Kappale on ollut ilmestymisestään lähtien lähes poikkeuksetta Iron Maiden -konserttien vakio-ohjelmanumero ja on toivottavasti sitä myös 22.3. Normaaleista heavy-bändeistä poiketen Iron Maiden ei kierrä maailmaa millä tahansa keikkabussilla vaan “Ed Force One” lentokoneella, jonka kapteenina toimii bändin laulaja Bruce Dickinson. Tämän boeing 757-lentokoneen nimi viittaa tietenkin bändin maskottiin Eddieen.

 

 

Bonito on meidän rekku ja se tykkää syödä kenkiä

Valparaison satama ja sen takana cerroille rakennettu kaupunki

Asencor. Näitä on täällä monta ja niillä pääsee ylös/alas cerroilla.

Kävimme tutustumassa paikalliseen meri/laivasto-museoon ja siellä olikin kaikenlaisia kivoja juttuja Chilen historiasta ja vanhoista laivoista. Hinta ei ollut hirveän paha, opiskelijakorteilla 600 kruunua eiku pesoa eli vajaan euroloisen siis kahdelta henkilöltä.

Olli saatiin kiinni...

...mutta missä on Captain Morgan???

Tiesihän sen jo Kisukin aikoinaan... Majoneesissa löytyy!

 

Eilen olimme Lorenan kanssa raflassa katsomassa joidenkin sen kavereiden ydistettyä teatteri/kansanmusiikkiesitystä. Ihan mielenkiintoinen esitys, jossa huudettiin paljon ja nopeasti. Juoni tuli kuitenkin jokseenkin selväksi kämppiksen antaman briiffauksen ansiosta. Ravintolassa oli yläkerran avajaiset ja näin ollen paikalle vaivautuneet palkittiin ilmaisella punaviinillä ja pikku tapaksilla. Sopii meille...

Melekoset oli kansantanhut

Viikon visa (1): Mikä miehellä mielessä?

Raflasta lähdettiin sitten Lorenan ja Angelican kaverin synttäreille. Siellä oli paljon neitoja, sopivasti ruokaa, juomaakin piisasi. Niinpä me emme siellä kauaa viihtyneet, vaan lähdimme paikalliseen sedulaan Huevoon (=kananmuna). Huevo oli aika iso yökerho ja siellä oli paljon erityyppiselle musiikille omistettuja paikkoja. Ihan niin kuin lappeen Rannan giggelissä, mutta asteen tai pari siistimmin ja isommin toteutettuna. Niin ja erona rakkaaseen diskoteekkiimme lappeessa mainittakoon vielä perusteellinen turvatarkastus ennen sisäänpääsyä ja jonkun hipin jumppamaikan vetämä tanssispektaakkeli jonka ohjeiden mukaan muu porukka tanssi ja hauskaa näytti olevan.  Yökerhosta suuntailimme jo kotia kohti ja päätimme matkalla tietenkin haukata pikku yöpalaa. Ja keneenkäs törmäämme grillillä jos ei santiagolaiseen läänintaiteilija Braulioon. Näimme myös muutaman  hostellista tutun italialaisvaihturin ja yhden baskineidon. Siinä sitten aikamme sanailimme suomalaisista rallikuskeista ja sohlasimme grillillä (miten me voitais tietää mitä ollaan tilattu). Hampparien siirryttyä tuulen suojaan päätimme vielä käydä moikkaamassa Monicaa ja Jaimea niiden baarissa, mutta kellon jo ollessa yli viisi emme saaneet mennä sisään. Täällä jos carabineerit (poliisi) näkee yhdenkin henkilön menevän baariin viiden jälkeen niin sakkoa rapsahtaa.

Huomenna pitäisi jotenkin selvitä yhdeksäksi kouluun. Luvassa on muitten vaihturien tapaamista, kielitestiä, lomakkeiden täyttöä ynnä muuta mukavaa. Koulunkäynnistä kertoilemme täällä enemmän jos yliopistolla homma näyttää siltä, että sinne viitsii toisenkin kerran mennä.

Vatos locos forever