Viime viikon torstaina Sanna ja Olli tulivat Suomesta kyläilemään. Heillä oli kymmenen päivää aikaa tutustua siihen, mitä Chilellä on tarjottavana. Koska tarkoituksena oli tutustua meidän oloihin Valparaisossa ja kaupunkiin muutenkin, pidemmät turneet oli unohdettava ohjelmasta. Niinpä vieraiden kanssa tutustuttiinkin Valparaison boheemiin kulttuurielämään sekä Chilen pääkaupungin Santiagon sykkivään sykkeeseen. Tästä viikosta en tällä kertaa kirjoittele sen enempiä. Turistikierroksesta lisää ehkä seuraavan avautumisen yhteydessä. Kiitoksia vieraille! Oli mahtava viikko ja tuli itsekin nähtyä uusia paikkoja...

Sitten Sandyn ja Tommin odottamaan ruokaspesiaaliin. Vanhempiin blogiteksteihin on jo kertynyt jonkin verran mainintoja paikallisista pöperöistä ja niiden hinnoista, mutta nyt pureudumme hieman tarkemmin lehmän läskiin ja punaviiniin.

Empanada on ehkä chilen tunnetuimpia välipalaherkkuja. Empanada vastaa jotakuinkin suomalaista pasteijaa ja sisälmyksinä on saatavilla juustoa, kinkkua, jauhelihamössöä, mereneläviä, näiden sekoituksia ym. ym. Normaalisti yksi empanada maksaa 600 – 950 pesoa riippuen sen koosta, sisälmyksistä sekä ostopaikasta. Empanadat sopivat hyvin pienen suolaisennälän tappoon, mutta jos oikeasti on nälkä, kannattaa hankkia jotain tuhdimpaa.

Completot ovat paikallisia hodareita (perro caliente). Completoja saa hyvin erilaisilla mausteilla varustettuna, mutta yleisin tarjolla oleva vaihtoehto on completo italiano. Italianon nimi tulee täytteiden (tomaatti, avokado, majoneesi) italian lippua muistuttavista väreistä. Completot ovat melko mauuttomia ja avokadoa ja majoneesia niihin laitetaan aivan liikaa, mutta jos sellaisen kykenee syömään, niin määrällisesti rahoilleen saa kyllä vastinetta.

Chorillana on iso vadillinen ranskalaisia perunoita ja niiden päälle aseteltuja erilaisia lihankappaleita, nakinpaloja, sipulia ja kananmunaa. Raflasta riippuen mukana saattaa olla maku tai sitten se on jäänyt matkan varrelle. Kuulostaa vuorenvarmalta darrapeikon tappajalta, mutta koska emme ole reisulla krapulasta kärsineet, empiiriset testit ovat vielä tekemättä.

Chorillana

Monissa rafloissa voi tilata parilladan joko kahdelle tai useammalle henkilölle. Parilladassa on erilaisia grillattuja lihoja, kuten nautaa, siankyljystä, kanankoipea, paria erilaista makkaraa ja onpa sinne pohjalle joskus eksynyt pari ujoa perunaakin. Todella täyttävää ja hyvänmakuista ja kahden hengen parillada riittää melko varmasti kolmelle ainakin jos rinnalle tilaa jonkun salaatin.

Parillada. Ensimmäinen kerros on jo syöty ennen kuvan ottamista...

Nakit ovat kaupassa kilohinnaltaan yhtä kalliita kuin kunnon liha. Ovat siis jääneet käyttämättä.

Liha. Lihalihalihalihaliha... tuo salaatin hieman jalostetumpi versio on parasta myös täällä. Halpaa ja hyvää sekä ruokakaupassa että raflassa. Asiallisen pihvin saa halvimmillaan noin kolmella eurolla ja siihen pitää erikseen tilata haluamansa lisukkeet. Yleensä pihvi ja salaatti tappaa isommankin nälän. Kuvat puhukoon puolestaan...

Jalostettua salaattia

Melko asiallinen pihvi

Sama toisesta kuvakulmasta

Itse tehty pihvi spiraalipastan kera. Huomatkaa kerroshifitomaatti

Kala- ja kanaruokien kokeilu on jäänyt hieman vähemmälle, mutta aina, kun jompaa kumpaa on lautaselle eksynyt ovat hinta ja laatu kohdanneet melko mukavasti. Joskus kana on hiukan puutteellisesti valmistettua ja siinä piileekin pieni salmonellan riski, mutta mitäpä se olisi reissu ilman muutamaa vessapäivää. Kalasta ja muista merenelävistä aina silloin tällöin varoitellaan, mutta jos on reisussa puoli vuotta, niin ei sitä oikeen kokonaan ilmankaan osaa olla. Eikä kannatakaan. Toistaiseksi ainakin kaikki merenelävät ovat olleet hyvin valmistettuja eikä vatsa ole ilmaissut vastalauseita. Valitettavasti merenelävistä ei ole kuvamateriaalia tarjolla, mutta erikseen mainittakoon Santiagossa nautitut tomaattiparmesaanisimpukat… Turha varmaan sanoa, että oli hyvää!

Siinä on vissiin jotain kanasettiä. Ei iskenyt salmonella vaikka itse tehtiin. Huomatkaa kaksoshifitomaatit

 

Emme kumpikaan ole varsinaisia makuperseitä tai sokerihiiriä, mutta jonkin verran on paikallisia hyvyyksiäkin tullut testattua. Makeat setit ovat yleiseen hintatasoon nähden melko kalliita ja todella makeita. Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että pieninä määrinä nautittuna kahvin kanssa ne ovat aika hyviä. Kahviloissa on yleensä tarjolla ainakin juustokakkua ja sitruunapiirakkaa ja joissakin paikoissa on myös lettuja erinäisin mausteratkaisuin varusteltuina.

Kaffetta ja vadelmajuustokakku

  Kaffetta ja sitruunapiirakkaa

Mansikkajuustokakku ja hilloviiva

Tiesitkö, että (27): Sanalla ruoka tarkoitetaan aineita, joita ihminen syö suun kautta ja käyttää sitä ravinnoksi. Ruoan tuotanto on maailman suurin ja tuottoisin teollisuudenala. Nykypäivänä raaka-aineita pystytään hyödyntämään hyvinkin tarkkaan, mutta toisaalta, resurssienkäytön tehokkuus tai edes ravitseminen ei aina ole ruoantuotannon tavoitteena. Maailman kallein ruoka on syötävä kulta ja se voi maksaa jopa 190573 €/kilo. Mahaa sillä ei saa täyteen, koska syötävä kulta on ravitsemuksellisesti tarpeeton mutta syötäväksi turvallinen ja tämän takia sitä käytetäänkin useimmiten vain koristeena.

Ruoka-ajat on pääasiassa jaoteltu neljään luokkaan:
Desayuno eli aamupala on ensimmäinen ruokahetki heräämisen jälkeen. Tämä siis vaihtelee noin kello kuudesta kello kahteentoista. Aamupalan aikaan ruokalistalla voi olla esimerkiksi leipää, muroja ja hedelmiä ja juomapuolena on yleensä kahvia, teetä tai mehua. Eksoottista eikö totta.
Almuerzo eli lounas nautiskellaan puolen päivän jälkimainingeissa suurin piirtein kello kahden aikoihin ja tämä on toinen päivän tärkeistä ruokailuhetkistä. Monet ravintolat tarjoavat lounasaikaan alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan juomineen hyvinkin edukkaaseen hintaan ja noin neljällä eurolla tempookin napansa melko piukkaan niin halutessaan.
Once eli yksitoista nautitaan nimensä mukaisesti noin kello 17 – 20 iltapäivällä. Oncella nautitaan esimerkiksi leipää ja tomaattisalaattia ynnä kahvia tai teetä. Once on ikään kuin välipala, jolla valmistellaan elimistöä illan tulevaan koitokseen.
Cena eli päivällinen nautitaan tarkalleen kello joskus oncen jälkeen. Päivällinen on lounaan lisäksi toinen päivän tärkeistä ruokailuhetkistä ja silloin syödään yleensä melko tukevasti. Listalla on yleensä pastaa tai riisiä lihan, kalan tai kanan kera. Viinin nauttiminen ruokajuomana ei ole harvinaista päivällisen yhteydessä.

Päivällisen kokkaaminen on vakavaa puuhaa

cCena @ Casa Linda

Cena ranskalaisen Sylvin kanssa oikeen raflassa

Ruoka-ajat siis eroavat melko lailla paljonkin suomen vastaavista. Erilaiseen elämänrytmiin tottuu nopeasti ja nyt ei oikein osaisikaan enää syödä lappeen Rannasta tutulla kello puoliyhdentoista lounaalla ynnä kello kuudentoista päivällisellä.

Muutama sana juomapuolesta. Hanavesi on ilmeisesti juomakelpoista, mutta varmuuden vuoksi raahaamme veden pulloissa paikallisesta prismasta. Maito on Espanjan matkaajille tuttua demasiado dulce -tavaraa ja sitä ei juuri nautita muuten kuin kahvin kanssa. Tuoremehut ovat ihan hyviä, mutta osa vähän turhan makeita. Limonadipuolella normaalia coccelia, fantaa ja spritea löytyy lähes joka paikasta ja lisäksi saatavilla on muutamaa paikallista merkkiä, joista osa maistuu vähän turhan keinotekoiselta. Paikalliset oluet ovat melko hyviä ja halpoja. Ulkomaisista ölleistä Heinekeniä tyrkytetään joka paikassa, mutta olemme suurimmaksi osaksi pysyneet paikallisissa tuotteissa. Punaviini, tuo hyvän pihvin paras kaveri, on Chilessä halpaa ja hyvää. Eri viinimerkkejä piisaa kaupassa kuin kaupassa ja valinnassa suurimman ongelman tuottaakin tarjonnan paljous. On eri rypälelaaduista tehtyjä viinejä eri vuosilta ja halvimmat viinit maksavat noin tuhat pesoa ja sillä rahalla saa jo aivan juomakelpoista jumalten juomaa. Valkkari on tälläkin reisulla jätetty muiden ongelmaksi. Väkevämmistä alkoholijuomista kestosuosikkien, vodkan ja rommin, rinnalle rynnistää paikallinen herkku pisco. Pisco valmistetaan viinirypäleistä ja siinä on alkoholia 35% - 40%. Piscoa nautitaan joko piscolana coccelin kanssa tai pisco sourina. Pisco souriin tulee piscon lisäksi sitruunamehua, kananmunan valkuaista ja lasin reunoille tomusokeria ja on niin hyvvääää että! Que ricoooooooooo!!! Muita alkoholijuomia emme olekaan tainneet testailla ja Argentiinasta ostettu absinttipullokin on vielä täysin koskemattomana.

Casa Lindan viinikellari

Punaviiniä kynttilän valossa

Piscoa ja lantrinkia melko sopivassa suhteessa

 

Ruokaspesiaalimme myötä haluamme toivottaa Suomeen oikein hyviä ruokailuhetkiä ja loistavaa tulevaa grillikesää!

Olkoon blaukkarinne myös sisältä lämpimät!
- Vatos locos tonnikalapastan äärestä -

P.S. Ensi numerossa tarinaa mm. viinikinkereistä, grillibileistä, turistikierroksesta ja jos oikein hyvin käy niin myös tulevien matkojen määränpäistä.