...niinpä niin. Tämä blogiteksti kirjoitettiin jo viime viikon aikana mutta opiskelukiireiden takia tätä ei ehditty editoimaan ja julkaisemaan ennen kuin nyt.

 

Ihan ensiksikin täytyy kertoa kaikille teille jotka nauttivat suomen ensimmäisistä lämpimistä kevätpäivistä että täällä on tällä hetkellä aika saatanan kylmä. Asunnossa sisällä on saman verran asteita kuin ulkona ja tällä hetkellä on ehkäpä 15 astetta. Eihän tuo nyt niin kylmä vielä ole mutta suomessa kun on tottunut siihen, että sisällä on suurin piirtein aina lämmintä niin tämä on nyt sitten taas tätä etelän meininkiä. Hyvät uutiset ovat kuitenkin siinä, että täällä ei todennäköisesti tule olemaan aivan yhtä kylmä kuin aikoinaan Granadassa. Siellähän piti monena iltana pitää sisällä lasketteluvaatteita. Täällä onneksi aurinkoisina päivinä on kuitenkin vielä lämmintä.

 

Sitten viimeaikaisiin tapahtumiin. Elikäs tässä jotakuinkin viikko sitten sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa surffaamassa. Lähdettiin aamulla Nikon, Sannan ja Ollin kanssa Con Coniin rannalle, ja mukaan lähti myös pari muuta vaihturia joiden kanssa mentiin sitten ekoille surffaustunneille. Con con on pieni rantakylä Reñacan vieressä tästä hieman pohjoiseen, suurin piirtein tunnin matka microlla. Ilma oli suhteellisen hyvä ja auringon paisteessa oli ehkä 25 astetta mutta koska merivesi täällä on kylmää, niin ensin alkuun vedettiin märkäpuvut päälle. Sitten kuitattiin laudat ja joku paikallinen surffi-guru tuli sitten opettamaan meille alkeita. Ensin piti hakea lämpöä pienen juoksulenkin muodossa ja tämän jälkeen suoritettiin pientä kuivaharjottelua laudan päälle noususta. Vajaan puolen tunnin jälkeen mentiin sitten veteen kokeilemaan miten homma lähtee sujumaan. Jos joku olikin varoitellut että surffaaminen on vaikeaa niin se oli kyllä vieläkin vaikeampaa. Heti ekan kohdalle osuneen aallon aikana pääsin heti laudan päälle ja sen mukana jopa muutaman metrin eteenpäin. Tässä vaiheessa ajattelinkin hetken että eihän tää nyt niin vaikeeta ollutkaan. Mutta seuraavat 10-15 aaltoa menikin sitten siinä, että pyöri aallon mukana veden alla ja koitti parhaansa mukaan olla nielemättä merivettä. Ensiksikin aaltojen ”taakse” pääsemiseksi piti meloa melkoista vauhtia, tai sitten pääätyi aina rantaan tulevan aallon mukana takaisin. Kun sitten vihdoin pääsi riittävän pitkälle, piti hiukan osata arvioida että mikä aalto olisi riittävän iso. Mikäli tähän asti päästiin, niin kaikkein vaikein asia oli arvioida missä vaiheessa aallonharjalle voisi nousta ja yrittää päästä laudan päälle. Eihän se sitten montaa kertaa onnistunutkaan mutta ehkäpä kahden tunnin aikana pääsin kolme kertaa laudan kanssa aina muutaman metrin eteenpäin. Loppujen lopuksi laudan päällä kyllä pysyi jos sille vaan onnistui nousemaan ja jokainen näistä kerroista oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Eli tätä täytyy kyllä opetella mahdollisimman nopeasti lisää! Kahden tunnin harjoittelemisen jälkeen oli sitten sen verran kuollut ettei oikein jaksanut tehdä mitään.

 

Viime viikon aikana pääasiassa opiskeltiin ja myös kierreltiin Ollin ja Sannan kanssa kaupungilla. Niko varmastikin kirjoittaa tästä vielä lisää. Kiitokset vielä omasta puolestanikin vieraille, oli mukavaa että suomesta joku jaksaa lähteä tänne asti!

 

Loppuviikon aikana suomalaisryhmittymä hajaantui kahteen eri leiriin. Niko vei turistit tutustumaan Santiagoon ja itse jäin päivystämään Valparaisoon. Perjantaina päätettiin lähteä Martinin kanssa uudestaan kokeilemaan surffausta. Tunnin bussi matkan jälkeen voitiinkin sitten todeta että surffausfirma onkin suljettu. Tästä suivaantuneena päätettiin aloitella viikonloppua parin Kunstmanin voimin.

 

Tiesitkö, että (29): Kunstmann on chileläistä olutta, jota valmistetaan Torobayossa, Valdiviassa. Kyseisen oluen tuotanto aloitettiin, kun chileläis-saksalainen Kunstmannin perhe

alkoi panemaan olutta omaan käyttöönsä 1960-luvulla, koska paikallinen Anwander -panimo tuhoutui maanjäristyksessä. Kunstmann -olutta on ollut julkisessa myynnissä vuodesta 1997 lähtien ja sitä viedään muun muassa Saksaan, Japaniin, Yhdysvaltoihin ja Braasiliaan. Kunstmann järjestää joka vuosi Bierfest Kunstmann Valdivia -olutfestivaalin, jossa voi hyvän oluen lisäksi nauttia saksalaisesta perinnemusiikista ja -tanssista.

 

 

Illalla mentiin Martinin talolle grillaamaan porukalla. Paikalla oli kämppiksiä pääasiassa saksanmaalta ja intiasta. Grilli oli kuumana vähän liiankin pitkään asti, mutta tästä huolimatta jaksettiin jatkaa vielä La Salaan asti ja siellä sitten vieläkin liian pitkään. Lauantai aamuna oli tarkoitus lähteä Casablancassa järjestettäville Viini-festareille. No aamulla olin ehkä ehtinyt nukkua muutaman tunnin niin puhelin soi jo ja Andrea sanoi että kohta mennään. Meillä ei oikein ollut hajua, että kuinka paljon porukkaa on lähdössä, kun täällä on sellainen sähöpostilista jonne kaikki aina laittaa tietoa tapahtumista, mutta joihin useimmat eivät vastaa. Yllätys olikin melkoinen kun tuttuja naamoja oli linja-autoasemalla ehkäpä parisen kymmentä. Sieltä sitten bussiin ja 45 min Santiagoon päin. Casablanca on kylä keskellä yhtä Chilen tunnetuimmista viinin tuotantoalueista ja kylän keskusta olikin täynnä eri viinitilojen edustuspisteitä. Homma toimi niin, että 3000 pesolla sai viinilasin ja kolmeen maistiaiseen oikeuttavan tiketin. Näillä lipuilla sai sitten maistaa viinejä haluamaltaan viinitilalta. Tunnelma ja meininki oli hieman verrattavissa suomalaisissa pikkukylissä järjestettäviin kesäjuhliin, vrt. Säkylän Kuhinat, sillä erotuksella että ihmiset eivät olleet yhtä humalassa ja kaljan sijaan myytin ainoastaan viiniä. Myös karvakäsikemalit puuttuivat katukuvasta. Viininmaisto lippuja ei missään vaiheessa tarvinnut ostaa lisää, sillä moni chileläinen eläkeläinen toi meille omia lippujaan ja valitteli että ei sitä enää vanhalla iällä jaksa, mutta käyttäkää te liput jos vaan haluatte.

 

Ranskalaisen Sylvainin kanssa vedettiin heti ässä hihasta ja ostettiin sellainen saippuakuplien ampumiseen tarkoitettu lelupyssy. Tällä sitten yrittettiin ryöstää viinitiloja, tässä kuitenkaan onnistumatta. Käsky manos arriba aiheutti kuitenkin sen verran huomiota, että saatiin juttua aikaiseksi hyvinkin monen paikallisen kanssa. Carabinieerit sen sijaan totesivat vaan naureskelle että ei ehkä kannata lähteä toin kanssa haastamaan. Päivän mittaan sitten kierreltiin kylää ympäri ja jossain vaiheessa joku kertoi että jossain olisi ehkäpä jonkinlainen grillausmahdollisuus illalla. Paikasta ei kuitenkaan ollut muuta tietoa, kuin että yksi meidän ”fuksiryhmästä” oli menossa sinne. Tässä vaiheessa ajateltiin, että mennään takaisin Valparaisoon, varsinkin kun osa porukasta oli vielä väsynyttä perjantain jäljiltä. No kuinkas sitten kävikään. Illan mittaan jossain vaiheessa keräännyttiin paikallisen supermercadonan lähelle tarkoituksena etsiä tie kyseisiin grillikinkereihin. Juhiksen oppien mukaan tässä vaiheessa haettiin myös varmuuden välttämiseksi titi-pullo repun pohjalle. Porukkaa alkoi loppujen lopuksi olla kasassa aikas paljonkin, mutta kukaan ei oikein tuntunut tietävän minne pitäisi lähteä. Sitten yhtäkkiä paikalle saapui micro, eli siis ihan normi kaupunki bussi ja joku tyttö käski kaikkien hypätä kyytiin. Ensin ajettiin bussin normaalireitti loppuun ja sen jälkeen jotain pientä hiekkatietä keskelle ei mitään. Tässä vaiheessa käväisi hetken mielessä, että mihinköhän sitä ollaan menossa, mutta koska meitä oli arviolta 20 – 30 niin mitään suurta huolta asiasta ei kannettu. Ehkäpä tähän auttoi osaltaan myös päivän aikana nautitut viinilasilliset.

Jossain vaiheessa tie alkoi olla jo niin pientä, ettei Microlla päässyt enää eteenpäin. Tästä paikasta oli vielä muutaman minuutin kävely matka ja sitten jossain vaiheessa päädyttiin yksinäisen talon pihaan. Paikan omistaja toivotti kaikki tervetulleiksi ja ilmoitti että grilliä aletaan lämmittämään saman tien. Grillimestarina toimi joku vanha gubbe vaimonsa kanssa ja grillilihoja ja muuta syötävää oli ties kuinka paljon. Syömisen jälkeen viriteltiin iso nuotio talon pihalle ja ilta jatkuikin vapaan seurustelun merkeissä lähestulkoon aamuun asti. Sunnuntaiaamulla palailtiin sitten vihdoin takaisin Valpoon. Grillauspaikalta ensin jonkun avolavan kyydissä Casablancan keskustaan ja kun taksi osoittautui saman hintaiseksi kuin bussikin niin ajeltiin sitten pirssillä kotiin asti…

 

Tässä vielä hieman päiväkirjamaista selostusta tyypillisestä viikon alusta täällä, katsotaan julkaistaanko tätä ikinä tällä:

 

Maanantai-illalla olin vielä hereillä joskus yhden aikoihin ja menin alakerran suurempaan kylppäriin. Oletin että käppiksillä oli ollut jonkinlainen siivous meneillään illan aikana mutta sitten huomasinkin huoneen seinän muuttaneen väriä. Lorena oli sitten aloittanut maalaaman kylppäriä sinisellä maalilla, mutta kyllästynyt ja istuikin tällä hetkellä katsomassa telkkua. Tämä siis maanantaina yöllä hieman yhden jälkeen… näin Chilessä. Kun en saanut unta, kävin itsekin maalamassa muutaman metrin kesken jäänyttä seinää.

 

Tiistai-aamu alkoi hyvin, heräsin jo yöllä siihen että oli entistäkin kylmempi ja aamulla oli hieman kipeä olo. Ehdin jo ajattelemaan että lämminsuihku ehkä toisi asiaan helpotuksen mutta Leban kiroilu kaasun loppumisesta romutti haaveet suihkusta. Veden lämmitin on sellainen espanjasta tuttu kaasulämmitin josta vesi virtaa läpi. Kun kaasu on loppu niin myös lämmin vesi on loppu. Espanjan tunnillekin tuli hieman kiire, joten kaasun loppumisesta ei ollut sen enempää puhetta, vaan jotenkin oletin että kämppikset käsittävät tilata sitä lisää. Leban kanssa suunniteltiin, että käydään ostamassa makuupussit tulevan viikonlopun ja ihan senkin takia että talven tullessa täällä pystyisi edes jotenkin nukkumaan. Mutta ensin kuitenkin espanjan tunnille, jolla luettiin ryhmissä muutamia erilaisia tekstejä ja tiettyihin kysymyksiin piti sitten etsiä vastauksia. Kurssin pitäjä on ehkäpä kolmekymppinen jamppa, joka on selvästi tajunnut että minkälainen kurssi vaihtureille pitää järjestää. Läsnäoloja ei tarkasteta kun kukaan ei kuitenkaan ehdi olemaan riittävästi paikalla ja tunnilla tehtävät kokeetkin ovat vain opiskelijaa itseään varten. Tunnin keskeytti kuitenkin jossain vaiheessa yliopiston keskuspatiolta kuuluva musiikki. Jotkut opiskelijat soittivat jonkinlaiselta rockilta kuulostavaa musiikkia ja kun luokassa ei oikein enää kuullut puhetta niin kaikkien yhteisellä päätöksellä lähdettiinkin syömään.

 

Yliopiston ruokala on suhteellisen huono, joten yleensä puoli kahden aikoihin suunnataankin ehkäpä 300 metrin päässä ylempänä cerrolla sijaitsevaan Casa Lilaan, josta parempaa ruokaa saa samaan hintaan. Näin myös tänään. Monet vaihturit kokoontuvat näihin aikoihin patiolle ja tästä mennään sitten yhdessä syömään. Raflassa suunniteltiin La Serenan reissua ja päätettiin, että mennään viideltä ostamaan bussiliput. Leban kanssa meillä ei ollut enää muita kursseja, joten päätettiin lähteä etsimään makuupusseja. Niitä ei sitten löytynytkään yhtään mistään. Jumbossakin oli ainoastaan jotain 10 €:n halpispusseja. Yhdessä stockaa muistuttavassa liikkeessä oli taas paikalliseen tapaaan fiksu vastaus että leirintämatskuja myydään vain ja ainoastaan kesällä! Niin, leiriytyminen syksyllä ja talvella onkin tietysti aivan mahdoton ajatus. Lopulta suuntasimme paikalliseen Ase & Erään ja sieltä löytyikin Chileläisen merkin ”nimi” pusseja. Vaihtoehdoista lupaavin oli -10 / -3 asteeseen asti riittävä ja 40000 pesoa maksava makuupussi. Tällaiset myös haettiin myöhemmin. Kello viiden aikoihin mentiin sitten sovittuun tapaamiseen linja-autoasemalle ja siellä alkoikin sitten melkoinen arvontalaulu. Ne jotka ovat olleet vaihdossa tai muuten tekemisissä ulkomaalaisten kanssa niin tietävät että mitä etelämmäs euroopassa mennään, sen hankalammaksi kaikenlainen organisointi tulee. Niin myös tällä kertaa. Saksalais jampat alkoivat miettimään, että jos kuitenkin vuokrattaisiinkin autot ja mentäisiin sitten niillä. No kukaan ei kuitenkaan tiennyt mitään vuokraamoa. Tunnin neuvonpidon jälkeen lopputulos oli että mennään 10 henkeä kahdella Yariksella 600 kilometrin päähän telttailemaan viikonlopuksi. Tässä vaiheessa oli pakko viheltää peli poikki ja heittää ilmoille kysymys että mahtaako onnistua. Taas 10 min keskustelua ja lopullinen päätös että Yariksista (siis siitä kinnerimallista mikä suomessakin on) ei taida olla autoiksi. Eli lippuja ostamaan. Tässä vaiheessa Niko alkoi olla jo melkoisen kyrpiintyneen näköinen koko sirkukseen. Loppujenlopuksi liput kuitenkin saatiin ja nyt on sitten lähtö to illalla yöbussilla ja paluu ma aamulla samoin yöbussilla.

 

Makuupussien ja bussilippujen ostamisessa saatiin taas mukavasti päivä käytettyä ja suunnattiin takaisin kämpille. Ovesta sisään ja alakerrasta kuuluu jo Monan huuto että Olliiiiii meillä ei oo kaasua. No niinpä tietysti, päivä ei riitä kaasupullon tilaamiseen. Tämä homma kuuluu siis Lorenalle ja Angelicalle, koska meidän vuokraan sisältyy kaikki kulut. Päätettiin hoitaa homma itse ja ei muuta ku soitto kaasufirmaan että nyt on hätätapaus ja kaasu on loppu. Vertailun vuoksi mainittakoon, että espanjassa kaasun tilaaminen kesti yleensä 1 – 2 päivää, mutta täällä kaasu-mies soitti ovikelloa jo puolentunnin päästä. Loistavaa!

Tällä hetkellä kämpässä on taas aivan perkeleen kylmä. Kämppisten kanssa kun keskusteltiin, niin ilmassa oli taas suurta ihmettelyä siitä, että eikö me olla suomessa totuttu kylmyyteen. Täällä ihmisille ei ehkä tule edes mieleen, että voisiko suomessa asua ympäri vuoden, jos asunnoissa olisi sisällä yhtä paljon asteita kuin ulkona. Selitettiin taas kerran että suomessa taloissa on ympäri vuoden lämmintä ja lämmityslaitteet. Vastaus oli että Chilessä keskuslämmitys on todella kallista. Tähän sitten selvitettiin että niin varmasti onkin mutta suomessa talot myös eristetään kunnolla ja näin ollen lämmittäminen ei maksa läheskään niin paljon. Tämä koko asia kuvaa taas kerran sitä, että täällä asioita ei tehdä kunnolla, vaan juuri ja juuri välttävästi. Talot rakennetaan halvalla ja huonosti ja sitten talvella palellaan, kun ei viitsitä käyttää kallista lämmitystä. Lämmitys taas on kallista, koska kaikki lämpö siirtyy saman tien ulkoilmaan. Täällä olisi paljon asioita, joita voisi parantaa, mutta ehkäpä ihmisillä ei ole halua maksaa siitä, että elämä olisi helpompaa.

 

Lohduttavaa kylmyydestä huolimatta on se, että makuupussissa on liian kuuma nukkua. Eli se ehkä sitten toimii oikeasti ulkotiloissakin. Nyt nukkumaan!

Hasta mañana!

 

Dodii, eli tässä edellisviikkoisia tapahtumia. Uusimmat uutiset viime viikonlopun La Serenan matkasta luettavissa vielä tämän viikon aikana!

 

-Vatoslocos-