Tässä blogitekstissä tiivistämme loput Pääsiäissaaren tapahtumat ja lopetamme matkaraportin siltä reisulta. Jatkossa siis palaamme kirjoitusten aiheissa erittäin mielenkiintoiseen Valparaison arki- ja opiskelijaelämään.
Sunnuntaina heräilimme lauantaina vietetyn Pohjoismaisen Tanssifestivaalin jälkeen pienimuotoiseen darraan. Nautimme aamupalaempanadat kylän keskustassa ja päätimme ottaa taksin alle ja nousta uudelleen Orongolle, koska ekalla käynnillä emme ehtineet tutustumaan vuoren huipulla sijaitsevaan, restauroituun alkuasukaskylään. Kylän laitamilla oli myös kiviin piirretyjä kuvia lintumiehestä joka oli tärkeä osa saaren alkuperäiskulttuuria.
Lintumiesten kivimajoja
uno, dos, tres... saltamos!!!
Tiesitkö, että (38): Orongo-tulivuori oli Lintumies-kultin keskus. Joka vuosi saarelle valittiin poliittinen ja uskonnollinen johtaja lintumieskilpailussa, jossa eri heimojen edustajat ensin laskeutuivat Orongolta meren rantaan ja sen jälkeen uivat läheiselle Motu Nui -saarelle. Saarella kilpailijoiden piti etsiä linnun muna ja tuoda se silloiselle johtajalle. Se, joka ensimmäisenä toi ehjän munan saaren johtajalle valittiin saaren johtajaksi seuraavaksi vuodeksi. Tällä järjeestelyllä saarelle kyettiin valitsemaan johtaja ilman verenvuodatusta.
Maanantaina ihan ensimmäiseksi saimme toivottaa Fabiolalle hyvää matkaa kohti Valparaisoa. Päiväntasaajan neitokaisen poistuttua jäimme siis pelkästään ruotsalaisten seuraan. Päätimme lähteä porukalla katsastamaan surffausmahdollisuuksia. Aallot olivat kuitenkin melko isoja aloittelijoille ja tämän lisäksi Pääsiäissaaren rannat ovat kovin kivisiä. Tässä kohtaa järki voitti ja päätimme luopua surffausideasta. Sen sijaan kävimme vuokraamassa fillarit koko porukalle sekä kolmet räpylät, snorkkelit ja sukelluslasit. Fillareilla lähdimme kohti saaren pienempää hiekkarantaa Ovahea. Pyörämatka kesti hiukan reilun puoli tuntia ja loppumatkassa oli todella pitkä alamäki ja upeat maisemat merelle. Rannalle päästyämme Rene totesi vuodattaneensa onnen kyyneleitä alamäkeä lasketellessaan. Maisemien lisäksi itse rantakin oli upea. Muutama metri pehmeää hiekkaa ja välittömästi tämän jälkeen pystysuora, yli kaksikymmentä metriä korkea kallioseinämä. Rannalla kävimme myös snorklailemassa. Vesi oli kirkasta ja noin kolmenkymmenen metrin päässä rannasta pystyimme jo näkemään kaloja. Turha varmaan sanoa, että sukeltelu kirkkaassa vedessä sinisten ja keltaisten ja muun väristen kalojen seassa oli loistava kokemus.
La playa Oveha
Oveha
Snorklaamassa
SIPO!!!
Rannalta lähdimme pyöräilemään kohti Hanga Roaa, mutta matkalla päätimme vielä nousta saaren korkeimman tulivuoren Terevakan huipulle. Nousu fillaria taluttaen oli todella raskas, mutta ylhäällä nautitut Cristal-oluet, Bilarna-makeiset sekä auringonlasku olivat kaiken sen vaivan arvoisia. Lähtiessämme laskeutumaan vuoren rinnettä oli jo melko pimeää. Rene johti joukkoa, muiden piti vain seurata kirkkaan väristä takkia. Lasku fillareilla oli ehkä hieman riskialtista, mutta laskeuduimme aika rauhallista tahtia ja myös tulivuoren rinnettä laskeutuminen polkupyörällä pimeässä oli unohtumaton kokemus. Illaksi olimme suunnitelleet grillausta mökillä, mutta saavuimme Hanga Roaan myöhään ja väsyneinä ja niinpä päätimme käydä raflassa syömässä. Tilasimme kunnon pihvin mereneläväkastikkeella sekä camote-muussilla. Pihvi merenelävien kanssa kuulostaa aika erikoiselta yhdistelmältä mutta lopputulos oli erittäin hyvän makuinen. Camote on eräs pernualaji, joka on meidän tuntemaamme perunaa jonkin verran makeampi. Sopi pihvin ja soossin seuraksi oikein hyvin.
Huipulla
Aurinko laskee jälleen
Tiistaina hurrit Reneä lukuunottamatta palasivat Valparaisoon ja me vietimme välipäivän. Kävimme vain turistikierroksella Hanga Roan keskustassa, lepäilimme ja söimme. Keskiviikkona lähdimme etsimään luolaa nimeltä Dos Ventanas (Kaksi Ikkunaa). Luola on meren rannalla korkealla kalliolla ja siellä on kaksi tiirailuaukkoa merelle päin. Siellä paikalliset inkkaripinkkarit aikoinaan vahtivat, josko saarelle olisi tulossa laivoja. Tämän jälkeen aioimme vielä nousta uudestaan saaren korkeimmalle huipulle, mutta saavuttuamme edellisessä blogitekstissä mainittujen seitsemän moain kohdalle, totesimme, että aika ei enää riitä nousuun. Päätimme siis leiriytyä hetkeksi elpymään ja syömään eväitä moaiden varjoon. Hetkisen kuluttua paikalle saapui paikallinen ilmeisen humalassa oleva mieshenkilö, joka oli karannut tätinsä ruohonleikkuuhommista. Herra muisti mainita (useita keertoja) että ensi vuonna Pääsiäissaarella järjestetään auringonpimennyksen kunniaksi jonkinlainen rokkifestari ja kutsui meidätkin paikalle. Herra myös totesi ettei ole koskaan poistunut saarelta. On helppo kuvitella, kuinka ahdistavaksi paikaksi pieni saari (Säkylän kokoinen), niin kaunis kuin onkin, voi muodostua, kun yli kolmeen kymmeneen ikävuoteen mennessä ei ole päässyt kertaakaan poistumaa muualle. Tämän lisäksi vielä näkee koko ajan kuinka väkeä eri puolilta maailmaa tulee ja menee jatkuvasti.
Dos ventanas luolan sisäänkäynti on sen verran pieni ja niin hyvin piilossa että kävelimme ensin parin metrin päästä ohi, emmekä huomanneet koko paikkaa.
Dos chicos @ dos ventanas
Täällä vaksit päivysti aikoinaan
Piknik
Vastoslocos matkavinkki: Frisbee ja halkaistu vesipullo toimivat loistavina lautasina mikäli nautit tonnikalapastasalaattia luonnon helmassa.
Gringot ei kävele, gringot tuodaan gringo-waagenilla kahden metrin päähän patsaista ottamaan valokuvia.
Myntooooooos
Hanga Roa
Paikallinen kirkko
Vieläkö on villihevosia??? onhan noita...
Torstaina päätimme vuokrata fillarit ja nousta toistamiseen Orongolle ja mennä katselemaan maisemia kraaterin toiselta puolelta. Nousu oli jälleen melko raskas mutta upeat maisemat korvasivat kaiken nähdyn vaivan. Orongolta laskeuduttuamme kävimme fillaroimassa vielä pienen rundin Hanga Roan lähellä, nauttimassa päiväkaljat sekä syömässä tuoreesta tonnikalasta tehdyn empanadan ja sitten palailimme mökille elpymään ja lounastamaan. Pian jo aloitimme reppujen valmistelun paluumatkaa varten ja perjantaina olikin sitten aika palata Valparaison arkeen.
Pientä aallokkoa
Kauas on pitkä matka
Paikallinen lentokenttä ei ole yksi maailman suurimmista
Tienviitta kertoi että oikealla tiellä ollaan!
Adios Rapa Nui
HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!
-VL-
Kommentit