Paatin kirjoittaa lyhyen blogitekstin kun tassa nyt on aikaa luentoa odotellessa. Itseasiassa en oo ihan varma etta meneeko tamakin odottelu hukkaan, silla viime kerralla nimea ei loytynyt historian kurssin listasta. Nyt se kuitenkin nakyy paikallisessa weboodissa, eli ehkapa sinne sittenkin kannattaa menna...

Enpas tieda etta mista tallainenkin nyt taas tuli mieleen, mutta tanaan oli hetkisen aikaa luennolla sellainen olo, etta ehkapa sita olisi jo aika siirtya vahaksi aikaa tyoelamaankin. Olin Industrial Electronican luennolla ja siella mietittiin ensin tasasuuntaajan toimintaa. Sitten piirreltiin hauskoja kayria ja jostain yhtaloista derivoitiin taas jotain ja loppujen lopuksi saatiin vastaukseksi hattiwattien sijaan voltteja. Koska kaikki luennot on taalla espanjaksi, pitaa niilla keskittya ihan 100 prosenttisesti jotta ymmartaisi edes suuriman osan. No tassa vaiheessa olin jo siirtynyt vaan kopioimaan kaikkea taululta ja mietin sitten jotain aivan muuta, vahan niinkuin suomessakin luennoilla on tapana. Tahan rekkamies varmaan osaisi vastata, etta mika miehella oli mielessa ja niinhan se varmaan olikin, mutta jossain vaiheessa huomasin miettivani, etta joskohan derivoinnit olisi jo aika jattaa muille ja siirtya ihan oikeasti tekemaan jotain. Vaikkapa sitte toita…

Tasta paastaankin lyhyella aasinsillalla siihen, etta tyonhaku on vaan kaikessa mielenkiinnottomuudessaan niin raivostuttavan tylsaa ja turhauttavaa hommaa, etta siihen pitaisi loytaa jostain motivaatiota. Asiaa ei ehka auta sekaan, etta ei oikein tieda, mika itsea kiinnostaisi. Ainakaan siis silla alalla mita on tassa viimeiset vuodet opiskellut. Ehka tosiaan pitaisi vetaa joku assa hihasta ja keksia jotain mielenkiintoista. Kaikkein viimeisin vaihtoehto talla hetkella olisi joku perustylsa insinoorihomma. Toivotaan etta jotain muuta loytyy... Heh, naurattaa oikeen, kun miettii, mita asioita sita luennolla tuleekaan pohdittua!

Tiesitkö, että (26): Yliopistomme Universidad Téchnica Federico Santa María on perustettu aikoinaan Federico Santa Marían jättämän testamentin perusteella. Kyseisellä herrasmiehellä ei ollut perillisiä, joten hän päätti perustaa nimeään kantavan yliopiston. Aluksi yliopisto käsitti ainoastaan 4 eri tiedekuntaa, mutta nykyään Santa Mariana tunnettu yliopisto on laajentunut huomattavasti ja sillä on kampuksia Valparaison lisäksi mm. Ecuadorissa, Santiagossa ja Viña del Marissa.

 

Tama viikko on kaiken kaikkiaan ollut tahan mennessa aikalailla opiskelupainotteinen. Maanantaina aamulla lahdettiin hakemaan chilelaisia henkilokortteja siviilirekisterista. Perinteiseen tyyliin saatiin jonottaa ensin vaarassa ja sitten oikeassa paikassa. Mulla oli hirvee kiire luennolle ja jono tietty etenee sopivalla vauhdilla, etta ehka ehtii saamaan kortin tai ehka ei. No paastiin kuitenkin tiskille suht nopeasti niin eiko sielta ampase joku vanha gubbe suoraan jonon karkeen kysymaan omaa korttiaan. Tahan asti kaikki oli saanu korttinsa suhteellisen nopeesti mutta tietenkin taan gubben korttia ei loytynyt mistaan. Chilelaiseen tyyliin se tietenkin vaitti etta pakkohan sen on taalla olla kun kerran lapussa lukee etta sen voi jo hakea. Tiskilla hommissa ollut nuori jamppa ei sitten uskaltanut heti antaa periksi vaan tsekkas monta kertaa koneelta ja kortti laatikosta etta loytyyko sita. Ei loytynyt ei. No suomalaisten kirosanojen saattelemana mun kortti onneksi loytyi ja sitten nopeesti microlla yliopistolle etsimaan oikeeta luokkaa. Sitakaan ei sitten tietenkaan loytynyt. Onneksi jaksoin odottaa toista luentoa, silla kuulin proffalta etta ens viikolla on jo eka koe. nyt sitten opiskellaan taa viikko taysilla ennen seuraavia reissuja.

Tasta tuli varmaankin ylivoimaisesti tylsin blogiteksti ikina. Paluu arkeen reissujen jalkeen on aina rankkaa, eika se vaihto-opiskelijankaan elama aina ole pelkkaa juhlaa, vaikkakin se silta valilla tuntuukin.

Kiitoksia jalleen kerran edellisen blogitekstin kommenteista! Mukavaa kuulla etta osa teista seuraa aktiivisestikin tata paatonta kirjoittelua talla sivustolla! Mikali jollain on hyvia ideoita siita, mita asioita Chilesta voisimme kirjoittaa lisaa, niin kommentoikaa ihmeessa. Vahemman julkisia viesteja, rakkauskirjeita tai treffikutsuja voi lahettaa seuraavaan mailiosoitteeseen: vatoslocos.chile(at)gmail.com

Vatos locos y la noche con Cristal

 

P.S. Edellispäivänä, eli siis torstaina saimme jälleen uusia vieraita suomesta. Sanna ja Nikon isä saapuivat vierailulle Valparaisoon seuraavaksi 10 päiväksi. Seuraa blogia, niin tiedät mitä turistikierroksella tapahtuu!

 

p.s.2 Nyt kämppiksetkin ovat ymmärtäneet viime blogitekstissä mainitun kulttuurieron eri aikakäsitteistä. Jos täällä puhutaan että jotain tapahtuu tiettynä kellonaikana tai jonkin ajan kuluttua niin ne tarkentaa aina lopussa että onko kyseinen aika siis tiempo chileno vai tiempo finlades!!!