Hyvää maanantaiaamua keväiseen pohjolaan!! Mikäli pääsiäismunien piilotukseltanne ehditte, Vatoslocos tarjoaa aamukahvin seuraksi viimeiset kuulumiset eteläiseltä pallonpuoliskolta. Vaihtoehtoisesti jos luet tämän vasta tiistaiaamuna, voit vielä rentoutua hetkeksi ja siirtää töiden aloittamista pienen uutiskatsauksen verran... =)

Aluksi haluamme tarjota arvon lukijoille pienen oppitunnin kulttuurieroista. Edellisessä, perjantaina julkaistussa, blogitekstissä luvattiin jatkoa seuraavan ”huomenna”. Täällä Chilessä ”huomenna” tarkoittaa hieman eri asiaa kuin Suomessa. Suomen huominenhan tarkoittaa melko selkeästi termin käyttöä seuraavaa ja vain seuraavaa päivää. Chilen huomenna tarkoittaa jotakin termin käyttöä seuraavaa päivää.

Myös sana ”nyt” (espanjaksi ahora) on täällä hieman joustavampi. Tämän vuoksi kämpässämme on määritelty eri tyyppisiä ahora -sanoja. Ahora finlandesa tarkoittaa samaa kuin suomen nyt. Pelkkää ahoraa tai ahora chilenaa käytetään kun viitataan seuraavan kahden tunnin sisällä tapahtuvaan toimintaan. Kolmatta tyyppiä eli ahora italianaa käytetään humoristisessa mielessä viittaamaan asioihin, joita ei tule koskaan tapahtumaan, kuten:
”Koska ranskalainen myöntää olevansa väärässä?”
”Ahora italiana!”

 

Viimeinen blogiteksti siis päättyi siihen, kun ilmoittauduimme harrastamaan raftingia Puconissa. Rafting-reissu maksoi 17 000 pesoa sierainparia kohti. Ilmoittauduttuamme ja maksettuamme painelimme päiväpiknikille järven rantaan. Hiukan reilun tunnin piknikillä söimme sämpylöitä, jogurttia ja lisäksi Olli ja Ville nauttivat kadulta ostamaansa savulohta. Hyvää oli! Myös jonkinasteista maailman parannusta oli havaittavissa ja piknik olikin harvoja hetkiä reisussa kun naiset jäivät vähemmälle huomiolle puheenaiheissa.

Maisemaa mökin terassilta

Venyttelyä ja piilottelua

Missä on tie päättyy -merkki??? (miten muuten kirjoitetaan oikein "tiepäättyymerkki"???)

Kahden aikaan iltapäivällä lähdimme pikkubussilla ajelemaan kohti päivän aktiviteetin tapahtumapaikkaa, eli läheistä jokea. Rafting-seuraksemme saimme espanjalaisen pariskunnan ja kolme baskineitoa. Rekkamiehelle ja Japalle tiedoksi, että ainoa kuvaamisen arvoinen tapaus oli edellä mainitun pariskunnan kauniimpi puolisko, mutta mustasukkaisen kyntäjän vahtiessa vieressä, emme uskaltaneet kuvauspuuhiin ryhtyä. Joen rannalla puimme päällemme märkäpuvut, rumat shortsit ja jonkinnäköisen takin, pelastusliivit sekä kengät ynnä kypärän. Ruåtsin lipun väriset asusteet hieman ahdistivat alussa, mutta kohisevien koskien ja adrenaliinin virratessa tämäkin lopulta unohtui. Vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme sitten pikkuhiljaa leppoisalle iltapäiväsoutelulle suomalaiset toisessa veneessä, spanskit toisessa. Kohtuullisen pian leppoisa soutelumme muuttui koskenlaskuksi, virtojen muuttuessa koko ajan haastavammaksi. Jossain vaiheessa vastaan tuli sellainenkin koski, että emme saaneet lupaa sen laskuun, vaan paatti uitettiin koskesta tyhjänä meidän kävellessä rannalla. Tämän jälkeen vene lastattiin uudestaan niin, että meidän piti hypätä noin neljä metriä korkealta kalliolta jokeen ja uida veneelle ja muiden avustamana kavuta takaisin purkkiin. Tämän jälkeen ohjelmassa oli vielä pari koskea ja lopuksi pieni uinti melkoisen kylmässä joessa. Rafting oli äärimmäisen hauskaa, ja suosittelemme sitä vilpittömästi kaikille!

Pojat, tytöt ja kyntäjä

Sehän se on miehellä mielessä mutta hypätään nyt ensin!

Adonikset vesisodassa

Puconin-jokimörkö, taustalla Villarica

Näin lähellä rantaa edes espanjalaiset eivät kaada venettä

Villarica ja rankan raftingin jälkeen ansaitusti ansaitut omenamehut

 

Raftingin jälkeen kohotimme koetellut ruhomme autoon ja suuntasimme Yariksen keulan taas kohti pohjoista. Päivän tavoitteena oli saavuttaa Talca, yöpyä siellä ja seuraavana päivänä vierailla alueella olevilla viinitiloilla. Puconista lähdettäessä Ville hyppäsi taas auton puikkoihin ja muu porukka ryhtyi... aivan oikein... rommihommiin. Talcasta ei paljoa ole mainittavaa. Paljon yksisuuntaisia katuja, siisti ja kohtuuhintainen hostelli, reisun paras suihku ja Ollin grillille unohtama villapaita (jotain jää aina).

Auringonlaskun ratsastajat

Seuraavana aamuna Tuomas ohjasti japanilaisvalmisteisen maantieohjuksemme läheiselle viinitilalle ja turistiopasneidon kanssa lähdimme tutustumaan viinin valmistuksen saloihin. Kierros viinitilalla oli mielenkiintoinen ja valaiseva, mutta tarjosi kuitenkin pienen pettymyksen. Nykyään rypäleitä ei survotakaan paikallisten neitsyiden jalkojen toimesta vaan tämäkin työ tehdään nykyisin koneellisesti. Perkeleen teollistuminen, haaveet viinitilalla työskentelystäkin joutuivat tämän musertavan uutisen jälkeen aivan uuteen valoon. Pienenä helpotuksena kuulimme, että viini-ferioilla viinejä valmistetaan kuitenkin vielä perinteisinkin tavoin. Päivän aikana oli tarkoitus vierailla myös vähän tunnetummalla Santa Helenan viinitilalla, mutta hieman kyseenalaisen kartan ansiosta päivä meni lähinnä kiertoajeluksi. Päivän päätteeksi päätimme palata Valparaisoon, jotta perjantaina olisi paremmin aikaa ottaa varmuuskopiot Villen ja Tuomaksen reissukuvista ja suorittaa pientä varustehuoltoa. Perjantaina poikien pitikin sitten jo lähteä Santiagoon palauttamaan hyvin palvellut Toyota Yaris vuokrafirmaan. Matkaseurakseen juhat saivat Lorenan ja Bonito-koiran, joka ilmeisesti muuttaa pysyvästi Santiagoon.

Boniton läksiäiset

Gillmoren helmiä

Rypäleitä rivissä

Takana olevat viinipullontelineet eivät valitettavasti olleet myynnissä. Telineet on kuulemma tehnyt tilan omistajan tytär ihan omin pikku kätösin. Löytyykö suomesta (köyliöstä?) vastaavaan taidonnäytteeseen kykenevää rautakouraa???

Tiesitkö, että (25): Rafting, ruotsiksi försränning, on yksi vanhimpia ihmisten ja tavaroiden kuljetuskeinoja. Nykyisin rafting tunnetaan ns. Extreme-urheilulajina, jossa ryhmä ihmisiä laskee jokea täytettävällä kumilautalla. Kumi on yleisnimitys joukolle materiaaleja, joiden tärkein ominaisuus on joustavuus, venyvyys ja muodon palautuminen. Kumin suurta kimmoisuutta ei täysin pystytä kuvaamaan yleisellä elastisuusteorialla.

 

Vieraiden lähtiessä päätimme poiketa ruokakaupassa täydentämässä huvenneita muonavarastojamme. Samalla keikalla tuli mieleen, että voisimme kutsua vaihturikavereita kylään ja valmistaa pienimuotoisen illallisen koko jengille. Kutsuimme vieraat syömään kello yhdeksäksi ja kymmenen aikoihin suurin osa saapuvaksi ilmoittautuneista vieraista olikin paikalla. Ruokailun jälkeen lähdimme keskustaan ihmettelemään yöelämää ja päädyimme kaupungin ykkösmenomestaan el Huevoon. Huevon ovigorilla oli selvästi ottanut oppia Lappeenrantalaisilta virkaveljiltään ja ilmeisesti banaanikierros joudutaan tekemään täälläkin. Loppuilta eteni aika normaalin kaavan mukaan ja kotiin palailtiin kohtalaisen väsyneinä kuuden aikaan aamulla.

 

Kuten olettaa sopii, lauantai oli toiminnantäyteinen päivä. Ensin nukuttiin puoleen päivään asti ja kun päivän ratoksi suunnitellut fudispelit kusahtivat, keskityimme jatkamaan varustehuoltoa ja lähdimme kaupungille lounastamaan ja tekemään pikku ostoksia. Matkaan tarttui Ollille uusi villapaita ja Nikolle latinotyyppiset farkut henkseleineen. Illaksi sovimme tapaamisen Sylvainin ja erään saksalaisen mimmin Lean kanssa. Jotenkin päädyimme taas kerran Patiperroon moikkaamaan läänintaiteilija Brauliota, jolla olikin uusi projekti käsissään. Herra aikoo laajentaa taiteellista ilmaisuaan musiikin suuntaan ja toivottavasti pääsee täällä esiintymään johonkin baariin. Patiperrosta päätimme jatkaa raflaan päivällistämään. Aika läheltä meidän kämppää löytyi paikka, jossa tarjoillaan tyypillistä chileläistä ruokaa. Ei ehkä kaikkein halvin rafla, mutta ruoka oli todella hyvää ja yksi annos riittää hyvin kahdelle. Ruokailun jälkeen Sylvain ja saksatar sekä Guillome (ranskiskyntäjä) poistuivat seurueestamme ja jäljelle jäivät suomipojat, Braulio, Pilou (lausutaan piluu hehhehehhee) ja pari Santiagossa opiskelevaa Bolognalaista neitoa (ei, ei ole kuvia). Päätimme käydä jossain yhdellä ja pienen etsiskelyn jälkeen päädyimme Trole -nimiseen baariin, joka on sisustettu muistuttamaan kaupungin ylpeyttä, maailman vanhimpia sähköllä toimivia busseja. Yhdet nautittuamme ja maailmaa parannettuamme olimme kaikki niin väsyneitä, että oma punkka oli baareja houkuttelevampi vaihtoehto.

 

Sunnuntaina päätimme lähteä lenkille meren rantaan. Oikeastaan koko päivä meni siinä tallustellessa ja paikallisten ihmisten roskaamisintoa ihmetellessä. Taidettiin siinäkin yhteydessä hiukan parantaa maailmaakin. Päivän kohokohdaksi jäänee tilanne, jossa erittäin vahvasti humaltunut chileläiskyntäjä halusi eukkonsa meidän kanssa samaan kuvaan. Ei vissiin ole ennen nähnyt ulkomaalaisia. Huuteli vielä perään jotain Gringoista… prkl!

 

Ensi viikolla olisi tarkoitus pyrkiä kouluun ja loppuviikolla onkin sitten taas vieraita tulossa. Mutta se onkin toinen tarina se...

 

Buena Nati!!!

 

-VL-

 

p.s. Viikon visa (3): Buena Nati on tunnettu sanonta Chilessä. Kysymys kuuluukin että mikä tapahtuma on tämän sanonnan taustalla? Ensimmäisestä oikeasta vastauksesta jaossa  tuttuun tapaan mainetta ja kunniaa ja yllätyspalkintoja.