Maanantaiaamun ratoksi vuorossa hieman pohdiskelua Annan antamasta aiheesta, eli siitä mitä kulttuurishokki on ja miten se sitten ilmenee meidän kohdalla. Ihan ensin alkuun pitää mainita, että kumpikaan meistä ei tähän mennessä ole vielä tunnistanut kyseistä tunnetilaa. Jotain pieniä ”kulttuurishokin” suuntaisia oireita on ehkä ollut, mutta sanan shokki käyttö tässä asiayhteydessä on mielestäni hieman liioiteltua.

Random kuva 1

Random kuva 2

Random kuva 3

Palaamme ensin alkuun ajassa taaksepäin ja muistelemme hieman kevättalvea 2006. Samana vuonna olin lähdössä ekalle vaihtoreissulle espanjaan ja lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, joka muuten lyhennetään kätevästi ”LUT”, oli jonkinlainen vaihto-orientaatio. Kyseiseen tapahtumaan oli muistaakseni pakko osallistua ja niinpä siellä sitten istuttiin muiden vaihtoon lähtijöiden kanssa ja kuunneltiin jonkin konsultin tarinoita. Koko homman pointti oli siinä, että toisissa maissa kulttuurit saattavat erota huomattavastikin tutusta ja turvallisesta kotisuomesta. Tämä nyt on mielestäni niin päivänselvä homma, että sen useimmat varmaan sisäistävät muutenkin. Toiseen vaihtoreissuun kun lähdettiin, niin satuttiin kv-toimistoon moikkaamaan Marjattaa juuri samana päivänä kun kyseinen orientaatio jälleen järjestettiin. Mehän ei edes tiedetty että sellainen on tulossa ja sanottiin vaan että nyt ei taida pystyä. Lisäksi tästä ensimmäisestä tapahtumasta muistan sen kuinka kv-tädit oikein painottivat että sitten, kun se KULTTUURISHOKKI iskee, niin on mieli maassa jne jne…

Lihakauppa

 

No kuinkas sitten kävikään… Ensimmäisellä vaihtoreissulla kulttuurishokkia ei kyllä osunut kummankaan kohdalle, vaan ennemminkin se iski vasta kotimaahan palatessa. Tämä onkin mielestäni omalla kohdallani paljon suurempi juttu. Vaihtoon lähtiessä ajattelee niin, että kotiin kyllä vielä palataan. Ainoastaan ehkä äideille leikkimielisesti heitetään ilmoille ajatus siitä, että kun Chilestä löytyy se rikkaan viinitilan tytär, niin kotiin ei ehkä sen jälkeen enää tullakaan. Mutta kuitenkin siis oikeasti mielessä on jonkinlainen kuva paluusta ja näin ollen lähteminen on suhteellisen helppoa. Tästä asiasta itse asiassa taisi olla jo juttua aikaisemminkin, mutta kerrotaan se nyt vielä uudelleen tämän tekstin yhteydessä… Eli kun vaihdosta lähdetään kotiin, niin jätetään taas kerran kertaalleen rakennettu elämä uudessa maassa taakse, ja paluusta ei ole minkäänlaista tietoa. Voi olla, ettei esimerkiksi Chileen tulla enää ikinä. Tähän en kyllä tällä hetkellä usko mutta tämä siis vain esimerkkinä. Kun sitten taas kerran ollaan kotona ja matkalaukut on purettu ja tuliaiset jaettu, sitä jotenkin alkaa odottaa, että jokos sitä kohta taas mennään. Kotiinpaluun jälkeen iskee ikään kuin reissukrapula ja tämä taas on suoraan verrannollinen matkan pituuteen ja siihen, miten hauskaa on ollut ja miten hyvin on viihtynyt. Viikon laskettelureissu Levillä saattaa vaatia kuukaudenkin toipumisaikaa ja puolivuotta ulkomailla aika paljon enemmän. Tähän kun vielä lisätään se, että useat ihmiset kysyvät, että eikö olekin hienoa olla kotona, niin oikeaa vastausta on välillä vaikeaa löytää. Totta kai aina on hienoa palata ja nähdä perhettä ja tuttuja, juoda litroittain rasvatonta maitoa, saunoa, elpyä mökin laiturilla yms yms… Pienen ristiriidan tähän aiheuttaa vaan se, että yhtäkkiä ollaan taas samassa tutussa ympäristössä, missä juuri mikään ei ole muuttunut, vaikka itse onkin kokenut kaikkea uutta ja elänyt aivan eri elämää viimeiset kuukaudet. Ja jotenkin siitä juuri koetusta ei millään osaa tai ei ainakaan haluaisi päästää irti. Tekisi kokoajan mieli kertoa ihmisille, että mitä kaikkea sitä on tullut nähtyä ja koettua, mutta eihän sitä kukaan jaksa kuunnella. Loppujen lopuksi helpointa onkin todeta kysymyksiin että oli hyvä reissu, piste. Tämä kaikki on siis ainakin omalla kohdallani paljon suurempi ”kulttuurishokki”, jos sitä nyt ylipäätään voi kyseisellä termillä kuvata. Itse suosin enemmänkin reissukrapulan käyttöä, se on jotenkin lähempänä juuri kuvailemiani tunnetilojen ristiriitaisuuksia.

ei oo sämpylää nimellä pilattu

 

Reissukrapulaan liittyy myös hyvin vahvasti se, että vaihturielämä on hyvin sosiaalista ja lähes joka ilta päivällistetään joko muiden vaihtureiden tai kämppisten kanssa. Tämän lisäksi koko ajan on kaikkea uutta nähtävää ja koettavaa. Suomeen palatessa jos haluaa edes kavereiden kanssa päivällistää, niin saa varautua siihen, että kokkailun saa suorittaa yksin ja että asiasta pitää ilmoittaa vähintään viikkoa ennen aiottua ruokailua. Oikeesti! Ei kavereiden kanssa ruokailuun tarvita mitään erikoista syytä. Ei ihan kaikkien tarvitse päästä ihan jokaiseen tapahtumaan (jos niitä siis järjestettäisiin vähän useammin). Ja ei se ensi kuun tentti kaadu siihen jos kuluttaa tunnin tai kaksi tiistai-iltana kavereiden kanssa ruokailuun. Tulipas melkoista avautumista, kun vierestäkin todettiin, että kuulostaa kiukkuiselta. Sori! Ei sen ehkä ihan näin pahana pitänyt tulla tähän digipaperille…

 

Asiasta taas kukkapurkin kautta takaisin ensimmäiseen, eli siihen, että blogin pitäminen mielestäni auttaa välttämään näitä kulttuurishokin kaltaisia mielentiloja. Ensinnäkin se tai siis tämä on tavallaan keino purkaa juuri koettuja asioita itselle ja samalla voi kertoa tapahtumista kaikille niistä kiinnostuneille kavereille. Kaupanpäälle vielä sellainen asia, että blogia voi myöhemmin sitten kotimaassa, tai kenties eläkepäivillä, lueskella ja miettiä mielessään, että kyl sillon oli komiaa ku Lehden pojan kans reissattiin ja vallotettiin tulta syökseviä tulivuoria yms yms…

Haluatko kuvasi blogiimme? Seuraa esimerkkiä ja osta lennot! http://www.airfrance.com/

 

Rekkamiehen pyynnöstä jälleen kerran lisää tiukkoja faktoja ''tiesitkö, että'' osion muodossa!

 

Tiesitkö, että (27): Etymologisesti sana ”kulttuuri” tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero otti käyttöön käsitteen animi cultura, ”hengen viljely”. Kun moderni ihmiskuva käsittää ihmisen olevan evoluution tuote, niin loogisesti kulttuuria ei voi enää pitää luonnon vastakohtana, miksi se on alkujaan mielletty.

Šokki (myös sokki tai shokki < ransk. choc) on lääketieteen termi, jolla on useita toisistaan eroavia merkityksiä. Yleisimmin šokilla tarkoitetaan verenkiertošokkia, mutta sanalla tarkoitetaan myös esimerkiksi reaktiota äkilliseen henkiseen iskuun. Yhteistä kaikille šokkityypeille on, että ne suojaavat elimistöä äkillisen kriisin (joko fyysisen tai psyykkisen) sattuessa kohdalle.

 

Mordorin ikuinen tuli keski-maassa

 

Toki ulkomailla on aina hieman huonompiakin päiviä. Kieltämättä joskus tuntuu siltä, että eikö asioita voisi hoitaa kerralla ja kunnolla, niin sanotusti niin kuin suomessa on tapana. Sopeutuminen eri maassa elämiseen on kuitenkin mielestämme suurimmaksi osaksi kiinni omasta asenteesta. Asioista voi kyllä helposti tehdä itselleen vaikeita niin halutessaan, mutta riittävällä avarakatseisuudella pienten ongelmien selättäminen on helppoa ja näin ne eivät kasva liian suuriksi. Tämän lisäksi suomalainen opiskelija on jokseenkin itsenäinen ja suomalaiset ylipäätään melko lailla joustavia. Tämä siis nimenomaan kohdattaessa uusia kulttuureja. Ranskalainen odottaa saavansa ulkomailla täysin samanlaista kohtelua kuin kotimaassaan, mutta kun aamupalaleipä ei olekaan sitä tuttua ja turvallista (maailman parasta) baguettea niin tästä suivaantuneena vedetään hemapan sijaan baskeri nenään ja kiukutellaan koko loppu päivä. Suomalainen ei odota saavansa saharan sademetsissä joka aamu ruisleipää, vaan on ihan tyytyväinen, jos saa nenänsä eteen edes jonkinlaisen aamupalan. Ehkä pari p***kelettä saadaan ilmoille huonosta kahvista, mutta yleensä tämäkin unohtuu nopeasti.

 

Tässä meidän näkökulmaa kulttuurishokista. Olisi todella mukavaa jos te uskolliset lukijat kommentoisitte tähän omia tuntemuksianne kyseisestä asiasta. Hauskaa viikon alkua kaikille ja hyvää WAPPUA lappeen Rantaan!!!

 

Vatoslocos sufriendo el choque bastante cultural! o no?

 

p.s. Jatkoa seuraa... tulossa mm. ‘’Vatoslocos y las comidas exoticas’’ ruokaspeciaali, ensimmäiset surffauskokemukset pesukoneessa ja yleistä lätinää elämästä eteläisellä-pallonpuoliskolla. Pysykää siis kanavalla!