Kuuba on täynnä vanhoja jenkkiautoja ja Ladoja, tässä niistä muutamia:

Kotikadullamme sijainnut volkkari taitaa olla lähes yhtä huonossa kunnossa kuin eräs entinen vallankumousjohtaja

Keskiviikkoaamuna lähdimme hyvissä ajoin ostamaan bussilippuja. Rosan valmistaman herkkuaamupalan jälkeen aloimme tallaamaan kohti bussiasemaa edellisen illan Kuuban vapautusjuomien karpaloidessa molempien otsilla kyttähien muodossa. Pienoisen dagen efterin ja kuumuuden yhteisvaikutuksesta olo oli sanalla sanoen kamala. Onneksi Kuuban valtion virvoittavienjuomienviraston johtaman virvoitusjuomatehtaan valmistama appelsiinijuoma on hieman kotoista jahvettia kirpeämmän makuista ja kylmänä erittäin virkistävää. Ikuisuudelta tuntuneen viisitoistaminuuttisen jälkeen saavuimme bussiterminaaliin ja lipunmyyntiluukulle. Elämään kyllästyneen oloinen, mutta tympeä kassan täti sanoi, että huomisen päivän bussilippuja pitää tulla hakemaan huomenna aamulla seitsemältä Syytä tähän udeltuamme vastaus oli jotakuinkin, että koska huomisen päivän bussiliput pitää ostaa huomenna. Edes lippujen varaaminen ei ollut mahdollista, vaan niitä pitää tulla jonottamaan aikaisin aamulla. Tässä kohtaa totesimme, että seuraavana päivänä ei olisi mitään takeita siitä, että saisimme liput kyseiseen bussiin ja päätimme hankkia edestakaiset lennot Isla de la Juventudille. Systeemi vastaan taantumukselliset, 1-0.

Camiñailimme siis Cubana-lentoyhtiön toimistoon lippuja ostamaan. Firman lennot oli myyty loppuun, mutta kassan täti kehoitti kysymään naapurista Aero Caribbeanilta. Sieltä liput löytyivätkin lähes samaan hintaan kuin Cubanalta ja edestakaiset lennot maksoivat yhteensä 156 Peso Convertiblea eli noin 122 euroa. Kallista, mutta odotamme, että matka eräisiin maailman parhaista snorklauspaikoista on sen arvoinen. Systeemi vastaan taantumukselliset, 1-1. Tämän jälkeen lähdimme viemään passit ja käteisen rahan kämpille ja sieltä suuntasimme kohti vanhaa Havannaa. Kävimme syömässä Rosan suosittelemassa Los Nardos -raflassa, jossa rahoilleen sai kyllä määrälliseti hyvän vastineen, mutta maultaan Rosan laittamat pöperöt vievät voiton. Kävimme pienen kierroksen ja löysimmepä tuliaisen Suomen vallankumousjohtajalle Skinnarilan Fidel ”mis on mun sklobot” Castrolle. Kävimme ihmettelemässä käsityökojujen tarjontaa, jossa herätimme pienimuotoista kummastusta sanoessamme, ettemme polta sikareita. Kierroksen jälkeen palailimme Capitolion nurkille hengailemaan. Capitolion rappuset ovat suosittu lepopaikka monen maalaisille turisteille, mutta paikan turvajussit keksivät aina välillä mielivaltaisen oloisesti rajoja, kuinka ylös rappusille saa kiivetä istuskelemaan. Aikaisemmin päivällä olimme istumassa aivan rappusten yläpäässä, kun vaksihermanni tuli ilmoittamaan, että istua saa vain toiseksi ylimmällä tasanteella ja siitä alaspäin. Nyt iltapäivällä käytössä oli enää alin tasanne. Emme jääneet odottamaan, että meidät ajetaan kadulle istumaan, vaan otimme allemme pienen kananmunan muotoisen mopotaksi jueviton. Kolmella CUC:lla pääsimme kämpän välittömään läheisyyteen taksikuskin antaessa äänimerkeillä huomiota muodollisesti päteville kuubattarille. Päivällistimme Rosan laittamaa pöperöä ja lähdimme käymään yksillä. Poikkesimme edelliseltä illalta tutussa slovakimestassa ja totesimme oman punkan kutsun Salon Rojon kutsua vahvemmaksi. Joku juoppo jaksoi taas yrittää pummia rahaa fiksulla ”mulla ei oo rahaa kaljaan” syyllä. Eipä ollut meilläkään rahaa toverin kaljoille. Päätimmekin palata kämpille ja hakeutua horisontaaliasentoon lepäämään ennen seuraavan päivän matkustusta.

Torstaina oli siis jälleen kerran aika suunnata kohti lentokenttää, tarkoituksena lentää Isla de la Juventudille. Carlos kolmannen plazalta otimme Cuba-taxin Ladan allemme ja lähdimme ajelemaan kohti Jose Marti:a. Kuski ei tietenkään kysellyt mitään terminaalista ja kun oletimme olevamme suhteellisen lähellä, ilmoitimme että ajellaanpa sitten ykkösterminaaliin. Kuski mumisi jotain että olisitte heti voineet ilmoittaa ja heitti u-käännöksen. Maan sisäisten lentojen terminaali ja kansainvälinen vastaava ovat aivan eri puolella lentokenttää ja niinpä Ladasta otettiinkin kaikki irti havannan kehätiellä. Matka oli kuitenkin loppua kesken, sillä neuvostoliittolainen dollarihymy alkoi yllättäen yskähdellä uhkaavasti. Kuljettaja vaihtoi pienempää vaihdetta ja polki kaasun pohjaan, mutta vauhti sen kun hyytyi. Niko ehti jo ladella melkoisen määrän suomalaisia kirosanoja kun auto ohjattiin tiensivuun ja konepelti avattiin. Mutta ei hätää, Enrico ei ollutkaan mikään rivikuski, vaan pienen huoltotoimenpiteen jälkeen Lada saatiin jälleen takaisin tielle. Bomba de gasolina, eli bensapumppu oli kuulemma tukossa ja se jos mikä on haittaa yleensä vauhtia.

Lentokentällä kävimme kysymässä, missä Aero Caribbeanin check-in -tiski on ja ystävällinen infon neiti opastikin meidät kohti pirtein palmumaalauksin koristettuja tiskejä. Check-inin alkua ei kuitenkaan näkynyt, ei kuulunut ja aloimme jo hieman huolestua. Kun Nueva Geronaan menevän lennon check-inistä vielä kuulutettiin jotain, mistä emme tietenkään saaneet mitään selvää (minkä perkeleen takia lentokentille ei voida asentaa sellaista äänentoistoa, että kuulutuksista saisi jotain selvää???), Olli päätti lähteä kysymään uudestaan, missä pääsisimme mukaan ottamastamme rinkasta eroon. Nyt meille kerrottiin, että lentomme check-in suoritettaisiin Cubanan tiskillä. Infon tätiä ei voi tästä syyttää, vaan hän vastasi huonosti asettamaamme kysymykseen täysin asiallisesti ilman turhia ihmettelyjä. Länsimaalainen aatteenvastainen infotiskin neiti olisi saattanut alkaa murehtimaan asioita, jotka eivät hänelle kuulu ja kertoa, että Caribbeanin tiskillä ei lähiaikoina suoritettaisi minkäänlaista check-iniä. Cubanan tiskillä tädeillä oli kova murhe jostain lääkäristä ja homma ei edennyt mihinkään. Check-in-tädin mumistessa jotain siitä ettei meidän tietoja löydy koneelta sai taas aikaan hetkellisen epätoivon, mutta lopulta saimme kuin saimmekin rinkan lentoyhtiön hoiviin ja käsimatkatavaroihimmekin lapun, joka kertoi niiden olevan käsimatkatavaroita. Tämän jälkeen lähdimme kohti odotusaulaa, jonka ovella ystävällinen jokuvirkailija tarkasti lippumme, oletettavasti, jotta emme eksy väärään odotusaulaan. Tämä onkin Havannan lentokentän ykkösterminaalissa todellinen riski, sillä jokaiselle terminaalin porteista (portti A ja portti B) on yksi yhteinen odotusaula. Turvatarkastuksesta pääsimme läpi heittämällä ja kohta jo olimmekin odotusaulassa nauttimassa huonoista piirretyistä, paskasta musiikista, rommimainoksista sekä melko läpinäkyvästä propagandasta.

Pienen odottelun jälkeen pääsimmekin portista A sisään lentokoneen ovelle vievään bussiin. Bussi ajoi 200 metriä, teki U-käännöksen ja oli koneen ovella. Meidän vielä ollessa viimeisinä bussin sisällä kuski lähti jo ajelemaan ilmeisesti kohti taukotupaa. Meidän huutelumme ei johtanut ainakaan jarrupolkimen käyttöön ja niinpä saimmekin hypätä liikkuvasta bussista muiden matkustajien ihmetellessä koneen sisäänkäynnin vierellä. Loppu hyvin kaikki hyvin pääsimme koneseen ja kohta kapteeni jo pistikin potkurit pyörimään ja lähdimme kohti Kuuban tasavallan toiseksi suurinta saarta Isla de la Juventudia. Systeemi vastaan taantumukselliset, 1-2.

Aero Caribbean ATR 42-xxx

Tiesitkö, että (47): 1900-luvun historiassa on vain vähän yhtä tunnettuja henkilöitä, kuin Ernesto Guevara de la Serna. Hänet tunnetaan niin ystävien kuin vihollistenkin keskuudessa paremmin nimellä Che Guevara. Che syntyi Rosariossa Argentiinassa heinäkuussa 1928. Nuoruudessaan Ernesto Guevara oli lupaava rugbyn pelaaja, mutta oletettavasti sairastamansa astman johdosta hän alkoi opiskella lääketiedettä Buenos Airesin yliopistossa 1954. Opintojensa jälkeen hän lähti kiertämään latinalaista amerikkaa moottoripyörällä hyvän ystävänsä Alberto Granadan kanssa. Tästä matkasta Che kirjoitti tunnetun moottoripyöräpäiväkirjan, joka on julkaistu useilla kielillä ja tämän päiväkirjan pohjalta on myös tehty elokuva. Päiväkirja kertoo nuoren Erneston tekemästä vapaaehtoistyöstä sekä hänen kokemuksistaan latinalaisen amerikan köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Vuonna 1955 Raul Castro esitteli Chen veljelleen Fidel Castrolle Mexico-cityssä. Castron veljekset suunnittelivat Kuuban vallankumousta ja Guevara päätti liityä heidän joukkoihinsa Kuuban sotilasjunttaa vastaan. 1956 veljekset Castro ja Ernesto Guevara saapuivat joukkoineen Kuubaan Granma -nimisellä laivalla ja Che Guevara oli tämän sissiryhmän lääkäri. Heti ensimmäisessä taistelussa tästä ryhmittymästä 70 taistelijaa kuoli vain 12:n jäädessä henkiin. Guevaran menestys sissitaistelijana sekä hänen vankkumaton uskonsa poliittisiin ideoihin johti ylennykseen komentajaksi (comandante) vuonna 1957. Toinen tammikuuta 1959 Che Guevara yhdessä Camilo Cienfuegosin kanssa, johti vallankumoukselliset joukkonsa Havannaan. Castron noustessa valtaan Guevarasta tehtiin keskuspankin johtaja sekä teollisuusministeri. 1960-luvulla Guevara palasi kuitenkin takaisin taistelukentille ja koulutti joukkoja Afrikan Kongossa. Tämä ei kuitenkaa toiminut ja turhautuneena Guevara palasi Kuubaan ja jatkoi sieltä Boliviaan. Myöskin Boliviassa Che yritti aikaansaada vallankumouksen. Lokakuun 8. päivä 1967 Bolivian armeija kuitenkin pidätti Guevaran ja hänet teloitettiin heti seuraavana päivänä. Vuonna 1997 Che Guevaran jäännökset lennätettiin Kuubaan ja haudattiin suurien seremonioiden saattelemana Plaza de la Recolucionille Santa Claran kaupunkiin. Vielä tänäkin päivänä Che Guevaran kasvot ja iskulauseet ovat tuttu näky jokapuolella Kuubaa.

Che ja muut vallankumoukselliset

Reilun puolen tunnin lennon jälkeen aloimme jo laskeutumaan uudestaan ja pian jalkamme olivatkin jo tukevasti maan kamaralla. Terminaalin sisätiloihin päästyämme saimme ihailla ehkä maailman pienintä matkatavarahihnaa, jota ei kuitenkaan vielä laitettu pyörimään. Ennen kuin matkalaukkuja saataisiin, pitäisi tehdä jotain, josta informoimaan oli nakitettu pienikokoinen ja arkaääninen vanha täti. Ohjeistuksesta emme saaneet mitään selvää, mutta kun lähempänä olleet turistin näköiset tyypit menivät tälle tädille jotain selvittämään, päätimme mekin katsastaa mitä kivaa paikalliset viranomaiset olivat meille keksineet. Kaikilta ulkomaalaisilta tarkastettiin jälleen passit ja otettiin saarellaolon aikaiset yhteystiedot ylös. Ilmeisesti possunuhaa jaksetaan pelätä täälläkin. Lopulta saimme rinkan ja kentän parkkipaikalla tapasimme särmän oloisen taksikuski Miquelin, joka toikin meidät Nueva Geronan keskustaan ihan taksamittarilla ilman lässytyksiä rikkinäisesta mittarista tai turistiveroista.

 

Saavuttuamme meille varattuun Casa Particulariin, talon emäntä oli jo portilla vastassa ja alkoi esitellä paikkoja. Talon emäntä puhuu erittäin epäselvää espanjaa johtuen siitä, että hän ei edelleenkään käsitä meidän ymmärtävän kieltä kohtuullisen hyvin ja niinpä hän jättää aina välillä predikaattiverbejä pois lauseesta (”Ustedes. Comer. Hora.” näyttäen samalla etäisesti lusikointiin viittaavia eleitä). Majapaikan hinta ei varsinaisesti päätä huimaa. 15 CUC/huone on aivan ok hinta, mutta mutta... Vaikka huoneemme on varustettu ilmalämpöpumpulla ja tuulettimella, niin sisälämpötilaa omalta osaltaan kuumentaa kahden heteromiehen käyttöön osoitettu parisänky. Toinen sänky on edelleen tulossa mañana. Meillä on myös omaan käyttöömme tarkoitettu WC, joka toimiikin ilman ongelmia, jos ei huomioida ajoittaisia tiedusteluveneparvia.

Oleskelustamme Isla de la Juventudilla lisää seuraavassa jaksossa...

Vatoslocos y la ultima semanita